lauantai 11. marraskuuta 2017

Miksi Virtanen piiloutui takakonttiin

Demokratia on yhteiskunnan hallintomalli, jossa yhteiskunnan jäsenet käyttävät valtaa itseään koskevissa asioissa. Suomessa demokratiaa toteutetaan edustuksellisesti, eli ihmiset äänestävät keskuudestaan luottamusmiehet edustamaan itseään. Edustuksellisessa demokratiassa yksittäisen kansalaisen ääni ei useinkaan nouse kuuluviin, koska kukaan ei välttämättä kerro julkisuuteen hänen mietteitään suuressa salissa.

Demokratian heikkous on siinä, että se helposti muuttuu enemmistön diktatuuriksi. Puolet edustajista voivat toimia kansan enemmistön toiveiden ja edun vastaisesti. Sen takia kansalaisten turvaksi on säädetty yksilönvapautta suojaavia lakeja, joiden tarkoitus on suojata vähemmistön oikeuksia. Suomen vanha perustuslaki suojasi vähemmistöä voimakkaasti edellyttäessään 2/3 enemmistöä eduskunnassa kaikissa merkittävissä päätöksissä.

Sosialistien pitkäikäinen unelma yksinkertaisesta määräenemmistöstä (101 kansanedustajaa) perustui siihen, että he tiesivät 2/3 enemmistön olevan tavoittamattomissa. 90-luvun laman aikana Esko Aho ja Iiro Viinanen tarjosivat sosialisteille luopumista 2/3 määräenemmistöstä voidakseen muuttaa ns. taloudellisia valtalakeja helpottaakseen omaa vallankäyttöään keskellä vakavaa taloudellista kriisiä. Sosialistit hväksyivät tarjouksen luottaen siihen, että seuraavissa (Paavo Lipposen) hallituksissa he saavat vallan.

Tuota valtaa onkin sitten käytetty - ensiksi se luovutettiin pois kansalta Brysseliin. Kuvaavaa vallan luovutukselle on marraskuussa 2017 käyty keskustelu Suomen eduskunnassa luopumisesta kesäajasta. Eduskunta totesi, että sillä ei ole valtaa päättää moisesta, ja se velvoitti hallituksen kertomaan Brysseliin kansan tahdosta. On vaikea kuvitella vähemmän merkittävää päätöstä kuin kesäajasta luopuminen kuvaamaan kansallisen itsemääräämisoikeuden menettämistä.

90-luvun lopussa kansanedustajien tulotasoa korotettiin reippaasti tarkoituksena houkutella elinkeinoelämän ja virkakunnan korkeimpia päättäjiä mukaan politiikkaan. Poliitikon ura ei kuitenkaan houkuttele merkittäviä johtajia siihen liittyvän julkisen ryvettymisen uhan vuoksi. Niinpä politiikkaan alkoi yhä voimakkaammin pyrkiä ihmisiä, jotka nauttivat julkisuudesta, mutta eivät ikinä saisi moista tulotasoa työelämässä. Niinpä eduskunnassa onkin nykyisin muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta erilaisia Li Anderssonin ja Petteri Orpon kaltaisia matalan moraalin omaavia nihilistejä.

Suomalainen poliitikko on kuuliainen Brysselille, joka tarjoaa vielä kotimaistakin tulotasoa kovemman mahdollisuuden yltäkylläiseen elämiseen. Suomalainen veronmaksaja ei kykene tarjoamaan sellaista taloudellista elintasoa kuin Bryssel, joten poliitikon ei edes tarvitse vaivautua ajamaan suomalaisen etua menestyäkseen elämässään.

Yksinkertaisen enemmistön myötä poliittinen järjestelmä muuttui vallan tavoitteluksi. Poliitikot alkoivat uskoa, että suuri suosio on politiikan teon ensisijainen tavoite. Demokratian alkuperäinen ajatus siitä, että kaikkia kansalaisia kuullaan päätöksenteossa kuten Georg C. Ehrnroothia äänestäneitä perustuslaillisia oikeistolaisia. Enemmistö saa toki päättää asioista, mutta vähemmistön äänen kuuluminen on demokraattisen järjestelmän itseisarvo. Vaikka vähemmistöllä ei olisi valtaa itseään koskevissa asioissa, ainakin sille tulisi tarjota mahdollisuus saada äänensä kuuluviin.

Pääminiteri Juha Sipilän, puheenjohtaja Petteri Orpon ja ulkoministeri Timo Soinin toiminta Perussuomalaisen puolueen hajottamisessa on vastoin demokratian keskeisiä arvoja moniäänisyyden ja -arvoisuuden suvaitsemisena. Hajottamalla yhden puolueen, kolmikko tuli samalla hajottaneeksi viimeisenkin rippeen suomalaisesta demokratiasta. Enää ei edes peitellä halua hiljentää politiikkaan ja itsensä kohteluun tyytymätön kansanosa.

Kun vaiennettu kansa siirtyi sosiaaliseen mediaan puheineen ja mielipiteineen, päätti valtiovalta tukahduttaa nettipoliisien voimin vihapuheeksi ristityn keskustelun. Kuin kirsikkana kakun päällä, nimimerkkien takaa kirjoittavia kansalaisia alettiin haukkua epäisänmaallisiksi venäläismielisiksi putinin trolleiksi. Enää ei edes asia ratkaise vaan pelkkä oikeamielisyyden todiste, jollaiseksi puolueen jäsenkirja kelpaa.

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta ilahduttavia esimerkkejä on ilmassa. Eurovaluutan aikakauden loppu, keskuspankkikuplan puhkeaminen ja valtioiden hurja velkaantuminen osoittaa, että vapaus rynkyttää aina kalterinsa rikki. Näköpiirissä oleva Euroopan Unionin hajoaminen paljastaa, että diktatuurit eivät ole ikuisia. Kun lisäarvoa tuottavat yksilöt kauppaavat osaamistaan mustissa pörsseissä, totaaliset järjestelmät luhistuvat. Neuvostoliitto kesti kolme sukupolvea, nykymuotoinen EU on elänyt vasta 25 vuotta.

Kuvaavaa poliitikkojen itseriittoisuudelle on heidän väitteensä siitä, että valittu politiikka synnyttää talouskasvua. Uskooko kukaan täysjärkinen, että Apple kehitti puhelimensa poliitikkojen takia tai että lääkkeitä ei olisi ilman poliitikkoja? Poliittisen järjestelmän ainoa tehtävä on taata yhteiskuntarauha, eikä se näytä kykenevän edes siihen, kuten tässä Sitran julkaisussa todetaan.

perjantai 3. marraskuuta 2017

Oikeuslaitos korruptoituu kovaa vauhtia EU:ssa

Enpä olekaan taas ärsyyntynyt niin paljoa kuin tänään lukiessani professori Jyrki Virolaisen blogeja. Toisessa (Puolan presidenttiparin vierailu Suomessa) Jyrki kirjoittaa (Huom! tiivistin kirjoitusta hiukan):
13. Sitten päästiinkin presidenttien pitämään lehdistö- ja tiedotustilaisuuteen. Tällöin esille nousi myös Puolalle kiusallinen demokratia- ja oikeusvaltiokysymys, kun Helsingin Sanomien toimittaja kysyi presidentti Dudalta, miksi Puolan on niin vaikea kunnioittaa EU:n yhteisiä arvoja kuten esimerkiksi tuomioistuimien riippumattomuutta lainsäädäntövallasta sekä toimeenpano- eli hallitusvallasta.

14. Kysymys on aiheellinen, kun konservatiivinen populistipuolue Laki ja oikeus (PiS), jota myös presidentti Andrzej Duda edustaa, nousi maan johtoon syksyn 2015 parlamenttivaaleissa. Uusi hallitus ensi töikseen alisti maan syyttäjälaitokseen suoraan poliittiseen ohjaukseensa.

15. Puola on ajautunut törmäyskurssille EU:n kanssa myös oikeuslaitoksen uudistamisen osalta siten, että poliitikot saisivat oikeuden päättää laajalti tuomareiden nimityksistä. EU katsoo Puolan hallituksen ajamien uudistusten sotivan unionin perusarvoja vastaan. EU-komission mukaan tuomareiden nimitysoikeutta koskeva uudistus uhkaa maan oikeuslaitoksen riippumattomuutta.

16. Presidentti Andrzej Duda näytti suorastaan kimpaantuvan toimittajan edellä mainitusta kysymyksestä. Hän ryhtyi vastahyökkäykseen EU:ta vastaan ja aloitti kiihkeän puolutuspuheenvuoronsa kysymällä, miksi EU:n instituutioiden ja komission on niin vaikea hyväksyä, että Puolassa 2015 pidettyjen vaalien jälkeen maa toteuttaa vaalikampanjan aikana esittämiään muutoksia. Duda väitti puolalaisten tukevan edellä mainittuja uudistuksia. Dudan mukaan Puolassa toteutettavat uudistukset eivät kuulu EU:lle vaan ovat maan sisäinen asia. EU:ssa on presidentin mukaan muita maita, joiden ongelmat ovat Puolan kehitystä paljon suurempia.
Myönnän että juridiikka on kaukana omasta ydinosaamistani, mutta kysymys ei nyt edellytä oikeustieteellistä koulutustakaan. Kyse on siis siitä, kuka nimittää ylimmät tuomarit. Suomessa periaatteessa onkin jo voimassa EU:n liittovaltion lait, jotka komissio leimauttaa EU-parlamentissa ja kansallisilla kansanedustuslaitoksissa. Myös oikeusistuimia sitoo EU:n tuomioistuimien tekemät linjaukset. Näin ollen voi perustellusti väittää, että yksikään suomalainen ei olisi riippumaton - siis suhteessa komissioon - vaikka tulisi arvalla nimitetyksi korkeimpiin oikeusistuimiin.

Toisessa blogissaan (Esittelijästä tulee KKO:n jäsen!) Virolainen tuomitseekin Korkeimman Oikeuden uuden jäsenen nimittämiseen johtaneen prosessin oikeuslaitoksen uskottavuutta heikentävänä. Jyrki kirjoittaa (Huom! lyhennetty):
6. Minä en tunne Juha Mäkelää. Hän on varmaankin kelpo juristi. Mäkelää on syytä onnitella uudesta virasta maan ylimmän tuomioistuimen tuomarina. Periaatteelliselta kannalta virkaesitys, jonka maan hallitus ja tasavallan presidentti tulevat tietenkin kumileimasimen tavoin siunaamaan, herättää kuitenkin huolta ja monia kysymyksiä.

7. KKO:n aseman ja tehtävien kannalta pidän KKO:n virkaesitystä huonona ja suoraan sanoen onnettomana päätöksenä. Minusta nykyään ei pitäisi tulla kuuloonkaan, että ylin tuomioistuin, jolla on jäsenistönsä osalta tosiasiallinen valintavalta, haluaa muut ja todella pätevät ja kokeneet viranhakijat kylmästi sivuuttaen esittää jäsenekseen omaa virkamiestään ja esittelijää, jolla ei ole käytännöllisesti katsoen muuta kokemusta tuomioistuimista, asianajosta, syyttäjän tehtävistä tai edes lainsäädäntöneuvoksena toimimisesta.

8. Virkaan esitetty Juha Mäkelä on toki toiminut reilut kymmenen vuotta (1997-2009) yliopiston tutkijana ja assistenttina ja saanut tuon ajanjakson päätteeksi vihdoin valmiiksi siviilioikeutta käsittelevän noin 230 sivua käsittävän väitöskirjansa (Sopimus ja erehdys). Hän ei ole ko. aikana hoitanut viransijaisena professorin viransijaisuuksia eikä hakenut myöhemmin dosentuuria. Miehen muu julkaisutoiminta on ollut aika vaatimatonta. Kohta väitöstilaisuuden jälkeen eli syyskuun 2010 alussa hän on sitten monien suureksi yllätykseksi "pompannut" KKO:n ma. esittelijäneuvoksen virkaan, jota hän on näihin päiviin asti hoitanut. Kaikki kunnia tutkimukselle sekä assistenttina ja esittelijänä toimimiselle, mutta rehellisyyden nimissä on selkeästi syytä todeta, että nuo ansiot eivät vielä ole lähimainkaan sellaisia meriittejä, jotka riittäisivät todella korkean tuomarinviran saamiseen.
Näinpä. Tuomareiden tulee siis Virolaisen mielestä olla poliittisen painostuksen ulkopuolella - ajatus jota itsekin tuen. Mutta - nyt tulee se ratkaiseva ero - Virolainen ei ole huolissaan siitä, että tuomarit itsessään politisoituvat ja ohjaavat päätöksillään politiikkaa. Jo kulunut esimerkki olkoon James Hirvisaaren saama tuomio.

Syy miksi Virolainen ei näe tuomarikunnan politisoitumista ongelmaksi johtunee siitä, että hän on itse juristi. Virolainen pitää itseään tavallista rahvasta parempana ja mieluusti käyttää toimeenpanovaltaa sulkeakseen toisinajattelijat pois silmistään. Suomessa Korkein Oikeus siis nimittää jäsenensä kannattajakerhostaan. Paha sanoa, kummalla on suurempi ongelma käsissään: meillä vai Puolalla.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Miksi jätin Twitterin?

Olen melko lailla vetäytynyt Twitter-maailmasta, koska poliittisen eliitin vallankäyttö sananvapauden nimissä on niin pöyristyttävää, että ainoa asia mitä voin tehdä, on kieltäytyä osallistumasta moiseen teatteriin. Huomatkaa muuten tuossa edellisessä lauseessa ovat peräkkäin sanat "valta" ja "vapaus". Valta annetaan ja otetaan - sen vastapainona on vallankäyttäjän vastuu. Vastuu kannetaan joko taloudellisesti (yritykset) tai polliittisesti (vaalit).

Vapaus taas on jokaisen ihmisen perusoikeus (luonnonoikeus), jota kukaan ei saa ottaa pois. Käytännön tasolla ihminen voi toki itse heittää oman vapautensa pois, esimerkiksi ryöstämällä, raiskaamalla tai muulla yhteisöään loukkaavalla tavalla. Tällöin yhteisö eristää yksilön pois laumasta. Ihminen siis saa pitää vapautensa, jos hän täyttää yhteisöään kohtaan saamansa velvoitteet.

Olen kirjoittanut aiheesta useasti, mutta silläkin uhalla että jankkaan, sanon tämän uudestaan: valta ja vastuu - vapaus ja velvollisuus. Nyt EU:n ja suomalaisen taloudellisen ja poliittisen eliitin ottaessa minulta pois vapauteni - vaikka olen täyttänyt kaikki minulle annetut velvoitteet - koen että valtiovaltaa (huomaatteko yhdyssanan lopussa seisoo "valta"?) ei saada vastuuseen EU:ssa. No yllättäen - siksihän EU on olemassa.

Luin mielenkiintoisen Jörn Donnerin kolumnin Apu-lehdestä. Meinasin kirjoittaa alla olevan tekstin kommentiksi, mutta totesin että jos olen jättänyt Twitterin taakseni, olkoon paluu bloggaajaksi vaihtoehtoinen tapa täyttää velvollisuuteni Suomen sisäisen turvallisuuden pönkittämisekseksi. Alla siis alun perin Donnerin blogiin tarkoitettu kommenttini. Koitan aktivoitua kirjoittajana mutta vanhaan tahtiin (päivä per kirjoitus) tuskin enää kykenen syttymään. Tai mistä senkään tietää...

Historiasta on kuulemma mahdollista ottaa oppia, ja paljon minua kokeneempana Jörn Donnerilla tietoa asioista, joista minä en ole edes kuullut. Valtaosa kansasta nöyränä kulkee vaikka teuraaksi, joten pienten ryhmien kiivaistakaan vaatimuksista ei aina tarvitse huolestua, vaikka 1918 esimerkki osoittaa, että joskus tarvitsisi.

Ottamatta kantaa siihen, missä Eurooppa on 40 vuoden kuluttua edes epäröidessään käyttää voimakeinoja maahanmuuton hallitsemiseksi, voidaan puhua jo alle 10 vuoden jaksosta, jolloin EU nykyisessä muodossaan hajoaa. Koska se ei kykene lisäämään yhdentymistään entisen sosialistiblokin vastustuksen takia, yhdentyminen tulee väistämättä vähentymään. Maailmassa mikään ei pysy ennallaan, vaikka tässä asiassa erityisesti poliittinen eliitti niin toivoisi vain saadakseen lisäaikaa unensa jatkumiseksi.

EU ja sen aktiiviset puolustajat haukkuvat Yhdysvaltoja ja Venäjää epädemokraattisiksi ja syyttävät Trumpia ja Putinia melkein kaikesta. Ilmastopolitiikka saakin varauksetonta suosiota Euroopan lisäksi vain niissä maissa, jotka taloudellisesti siitä hyötyvät. EU:n komissiota ei johda vaaleilla puheenjohtaja vaan tehtävään epädemokraattisesti nimitetty ahdaskatseinen juoppo. EU:n presidenttinä puuhastelee tehtävään nimitetty ja nimitys on tehty kansaa kuulematta. Parlamentilla ei ole oikeutta säätää lakeja itsenäisesti ja niin edelleen.

Donner varmasti nuo asiat tietää, miksi onkin ihmeellistä että hän haikailee muutoskykyistä Ranskaa ja vahvaa Saksaa turvaamaan demokratiavajeen jatkumista. Kokeneelta mieheltä mielellään kuulisi, miksi valtaa ei saa antaa kansalle. Sille tavalliselle pienituloiselle naiselle tai miehelle, joka kasvattaa lapsensa, pelkää Jumalaa tai ilmastonmuutosta ja antaa puolet tuloistaan valtiolle, jossa virkamiehet päättävät mistä veronmaksajat saavat hakea väkijuomansa tai julkisuudessa puhua.

Minusta on mahdotonta nähdä, että EU jatkaa seuraavat 10 vuotta nykyisellään. EU on sekä moraalisesti (ei-kansanvaltainen) väärä tapa järjestää yhteiskunnan toiminta että taloudellisesti (sosialistinen) itselleen ja ympäristölleen vaarallinen.

torstai 19. lokakuuta 2017

Sote-uudistus tappaa

Valtakunnan poliittisesti merkittävin keskustelun aihe on ns. sote-uudistus. Yhteiskunnallisesti merkittävämpiä olisi väestörakenteen muuttuminen islamilaisen maahanmuuton ja vähäisen syntyvyyden takia, jotka molemmat ovat seurausta sosialistisen hyvinvointivaltion Curley-ilmiötä ruokkivasta ominaisuudesta. Korkea verotus, digitalisaatio ja globaali kilpailu ovat pysyvästi laskeneet matalan tuottavuuden työpaikkojen määrää teollisuusmaissa.

Sote-uudistuksen tarve on myös seurausta tehdyistä poliittisista linjauksista. Curley-ilmiön vuoksi poliitikot ovat luvanneet kansan terveydenhoitoon enemmän kuin mihin kantokyky riittää. Kun valtio käyttää rahaa maksuttomaan terveydenhoitoon, se raha on pois muista investoinneista. Terveydenhoidon pohjana pitäisi olla arvoihin perustuva näkemys siitä, kuinka paljon on järkevää investoida kuhunkin potilasryhmään ja loppujen lopuksi kuhunkin yksittäiseen ihmiseen.

Curley-ilmiö käytännössä estää arvopohjaisen keskustelun leimatessaan toisinajattelijoita ihmisvihamielisiksi natseiksi. Perustuslakimme nojaa enemmistödemokratiaan, joten se menettää kykynsä turvata yksilönvapaudet (luonnonoikeus). Kun yksilönvapaudet menetetään, jäljelle jää kylmä nihilismi.

Sote-uudistuksen perimmäinen kysymys siis kuuluu: ketä hoidetaan julkisin varoin. Tätä arvoihin perustuvaa keskustelua ei voida käydä, koska enemmistödemokratiassa sille ei ole tarvetta. Ei tarvitse miettiä, mikä on yksilön vastuu ja mitä valtaa yksilöllä on elämässään. Vapaus on noussut kaiken päätöksenteon keskiöön ilman kytköstä velvollisuuksiin, jota yksilöillä on suhteessa yhteisöönsä nauttiakseen vapaudesta. Jos ihmisellä on aseenkantoon vapaus, hänellä on velvollisuus käyttää asettaan yhteisön edun mukaisesti.

Sote-uudistuksen lähtökohta on siis rahojen loppuminen. Arvopohjaisessa keskustelussa pohdittaisiin, kuinka paljon yksilö voi odottaa saavansa yhteisön tukea: pitääkö kalliita hoitoja kustantaa yhteiskunnan rahoista? Pitääkö itsetuhoisen yksilön elämäntavan vahinkoja maksattaa asioistaan huolehtimaan kykenevillä? Mikä ei ole oikeus eikä kohtuus, ei voi olla lakikaan.

Kokoomus ajaa voimakkaasti näkemystä, jonka mukaan yksityiset terveydenhoitoyhtiöt voivat päättää, kenellä on oikeus saada hoitoa. Ne varmasti kykenevät tuon päätöksen tekemään, mutta se on asia, joka pitäisi päättää yhteiskunnalliseen keskusteluun perustuen siten, että oman suomalaisen yhteisömme arvot olisivat ratkaisun taustalla. Suomeksi sanottuna, päätökset tehtäisiin poliittista vastuuta kantaen ja virkavastuulla toteuttaen. Yksittäiset yritykset kykenevät tekemään omistajiensa edun mukaisia päätöksiä, mutta etu ei suinkaan aina ole yhteneväinen maksajan edun kanssa.

Sote-uudistuksessa vaaditaan poliittiselta järjestelmältä sellaista, mihin se ei kykene vastaamaan, koska Curley-ilmiö vaientaa arvoihin perustuvan päätöksenteon. Myöskään yksityiset yhtiön eivät kykene tekemään kyseistä päätöstä, koska asiakas on valtio eikä potilas. Kun potilaasta tulee asiakas, lääkäristä tulee myyjä. Hyvä myyjä etsii asiakkaalle ratkaisun, joka poistaa ongelman asiakkaan maksukyvyn mukaisella tavalla. Nykysysteemissä maksukyvyllä ei ole rajaa, joten myyjän ehdotukset ovat sen mukaisia.


Kaikki sote-uudistuksen vaihtoehdot ovat siis huonoja nykyisillä säännöillä. Kyse on sosialismin ydinongelmasta eli osaoptimoinnista. Ilman perustavaa laatua olevaa keskustelua siitä, paljonko terveydenhoito saa maksaa suhteessa maksajan kantokykyyn (esimerkiksi suhteessa kansantuotteeseen), mikään ratkaisu ei ole sen enempää taloudellisesti kestävä kuin moraalisesti perusteltu.

Käytännössä uusien puolueiden syntykään ei ratkaise tätä ongelmaa, koska ongelma ei ole puolueissa vaan poliittisen päätöksenteon mekanismissa. Ladasta ei saa Cadillacia. Vaikuttaa siltä, että poliittinen järjestelmä ajaa seinään niin länsimaissa kuin globaalistikin. Elinikäni kestänyt Pax Americana rakoilee Kiinan ja - ällistyttävää kyllä - Venäjän nostaessa profiiliaan Lähi-idässä. OPEC maat ovat kiinnostuneita Venäjän tarjoamasta sotilaallisesta avusta ja Kiinan yuanista öljykaupassa.

On enää ironista loppuhuomiota vaille, että tavoitellessaan öljystä riippumatonta vihreää taloutta länsimaat sysäsivät sylistään Lähi-idän ruutitynnyrit kiinalaisten ja venäläisten syliin. Vihreä energiapolitiikka toteutti Iranin pitkäaikaisen haaveen ydinaseiden hankkimiseksi. Islamin kaltainen misantropinen, nihilistinen ideologia etenee, jos judeo-helleeninen filosofia tuhotaan vihreän sosialismin nimissä. Sote-uudistus voi vaihtaa nimensä joukkosidontapaikaksi.

tiistai 29. elokuuta 2017

Kuka rahoittaa syvällistä journalismia tulevaisuudessa?

En muista aiemmin törmänneeni Frank Martela -nimiseen henkilöön, mutta Twitter aiheutti senkin. Selailin hänen twiitti-virtaansa, jonka perusteella hän nauttii eliitin piirissä kohtuullisen korkeaa statusasemaa. On vierailtu Suomi Areenassa Porissa, sadat Facebook-kaverit olivat onnitelleet kuplan sisällä ”uran vaihdosta” ja muuta vastaavaa. Pekka Himanen tuli hakematta mieleen, samoin ehkä Esa Saarinen. Ja kuten asiayhteydestä varmaan tulee selväksi, kumpikaan ei kuulu niihin filosofeihin, joiden kirjoituksia haluan lukea.

Martelan kotisivuilla puolestaan on pohdintoja erilaisista asioista, joilla joko on tai ei ole kosketuspintaa filosofiaan kovinkaan paljoa. Yksi tällainen on Martelan kirjoitus otsikolla ”Kuka rahoittaa syvällistä journalismia tulevaisuudessa?”. Kirjoituksen ensimmäinen lause on pielessä Martelan väittäessä, että demokratia vaatii kansalaisilta ”riittävää tietoa ja ymmärrystä asioiden tilasta”. Lausetta voi käännellä puolin jos toisinkin, ja ensimmäisen arvion mukaan siis sivistymättömillä muslimeilla demokratia ei voi toimia eivätkä he kykene uskonnostaan luopumatta asettumaan demokraattisiin maihin maahanmuuttajina...

Pinnallisesti katsottuna Martela on oikeassa, mutta hän ei puhunut islamista vaan meistä suomalaisista. Ja tarkalleen ottaen vielä niin, että turvatakseen asemansa, eliitin kannattaa ottaa suomalaisilta veroja, antaa ne punavihreille toimittajille, jotka todistavat suomalaisille, että muslimeissa ja islamissa ei ole mitään vikaa. Filosofilta pitäisi voida odottaa enemmän, mutta ei näemmä nyky-Suomessa kannata.

Sen sijaan, pureudun pinnallisesti Martelan kirjoituksen ytimeen – miten media saisi uudestaan rahaa palauttaakseen asemansa neljäntenä valtiomahtina lainsäätäjien, tuomarien ja toimeenpanijoiden valvojana. Martela ei määrittele demokratiaa, joten oletan hänen puhuvan hallintomuodosta, joka perustuu enemmistön päätöksiin. Vähemmistöt eivät saa suojaa kuin parhaimmillaan joistain ”kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista”, joilla ei ole mitään merkitystä enää siinä vaiheessa, kun valtio polkee vähemmistön yksilönvapauksia.

Demokratian vaihtoehtohan on amerikkalainen perustuslaillinen hallintomuoto, jossa kansalaisilla on luonnonoikeuden mukaisia yksilönvapauksia, joita lainsäätäjä ei voi rajoittaa. Kyse ei välttämättä ole merkittävästä oikeudesta itsessään (saako aseen viedä kouluun) vaan perustuslain rikkomattomuuden tinkimättömästä noudattamisesta. Kalteva pinta helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla…

Martela siis näkee että kapitalismi ja vaurauden myötä lisääntynyt vapaa-aika johtaa klikkihuoraukseen ja pinnalliseen uutisointiin julkkiksista, kokkiohjelmista ja urheilusta. En sinänsä vastusta tuota, mutta jos ihmiset haluavat mieluummin lukea kimiräikkösestä kuin Juha Sipilästä, ei kannata syyttää. Jos silti haluaa, niin syytöksen tulee kohdistua Sipilään ja hänen tekoihinsa.

Martela ei saa pidettyä fillariaan kaistalla, joten kirjoitukseni jatkuu vielä tovin. Siis Martelan ensimmäinen virhe oli kuvitella, että demokratia on hyvä hallintomuoto ja se tarvitsee toimiakseen vahvaa mielipiteen muokkausta julkisin varoin, koska ”kapitalistiset lehdet” keskittyvät tuottamaan kevyttä viihdettä. Tätä on kokeiltu kautta aikain, ja sitä kutsutaan propagandaksi tai aivopesuksi.

Martela ei siis käsittele keskeistä ongelmaa kirjoituksessaan: MIKSI yksityisessä omistuksessa olevat mediat keskittyvät tuottamaan lähinnä viihdettä. Toimittajakunta on naisistunut ja se tarkoittaa palkkojen laskua, mikä yleensä johtaa sitä kautta myös tason laskuun. Naiset eivät sinänsä tee sen enempää huonoa journalismia kuin miehetkään, mutta feminismin myötä poliittinen korrektius on muuttunut omien tavoitteiden ajamiseen soveltuvaksi lyömäaseeksi. Koska feminismi on ideologiana tummanpunaista, vasemmisto on saanut voimakkaan otteen mediakentästä – usein vastoin omistajan tahtoa.

Jos lukee 1900-luvun poliittisia lehtiä, niin väkisinkin erilaiset vasemmistotaustaiset lehdet saavat suoranaisen häpeän lisäksi koomisia ja tragikoomisia piirteitä. Niin sanotuissa oikeistolaisissa tai konservatiivisissa lehdissä suoranainen järjen käytön puute oli harvinaista. Miettikääpä nyt vaikka sellaisia kylmän sodan ajan lehtiä kuin ”Maailma ja Me” tai ”Neuvostoliitto” ja verratkaa vaikka ”Valittuihin paloihin” tai Kari Suomalaisen pilapiirroksiin. Kummat ovat mielestänne kestäneet paremmin aikaa?

Toinen keskeinen ongelma on, millä keinoin – jos millään – yksityisen sektorin omistamat mediatalot saisivat lukijansa maksamaan analyyttisistä, hyvin taustoitetuista artikkeleista ja uutisista. Pohditaanpa tätä lopuksi. Jokaisella organisaatiolla on joku syy tai motiivi, miksi se on perustettu. Osakeyhtiölain mukaan se on yksityisellä yrityksellä lähtökohtaisesti voiton tekeminen. Vastaavasti, kaikilla kuluttajilla eli asiakkailla on joku tarve tyydytettäväksi. Normaalisti markkinoille syntyy erilaisia yrityksiä, jotka kilpailevat asiakkaiden suosiosta. Kilpailu perustuu sekä organisaatioiden erilaisiin motiiveihin, että asiakkaiden erilaisiin tarpeisiin.

Jälkiteollista kilpailua tehostaa digitalisaatio eli tietoverkkojen kaupallinen hyväksikäyttö asiakkaiden palvelemiseksi. Raskaat organisaatiot ja valtavat toimitilat muuttuvat arvottomiksi kuin Stockmannin liikekiinteistö Suomen parhaalla liikepaikalla sen kilpaillessa nettikauppojen kotiin toimituksia vastaan. Silti – kuluttajat ostavat samat hatut, kengät ja takit niin verkkokaupoista kuin kivijalkamyymälästäkin. Ensimmäinen tekee sen edullisemmin (varasto ei sijaitse kaupungin paraatipaikalla), halvemmin (myyjiä ei tarvita) ja tehokkaammin (24/7).

Mainostajat toivat perinteisesti puolet paperilehden myynnistä, mutta myyntitulot ovat laskussa, koska amerikkalaiset googlet ja amazonit kykenevät palvelemaan suomalaista mainostajaa paremmin. Tämä ei tietenkään koske kaikkia tuotteita, kaikkia mainostajia ja kaikkia kohderyhmiä kaikkina aikoina. Jos koskisi, metroasemilla ei jaettaisi Voima-lehteä kilpailijoineen. Nyt puhutaan yhteiskunnallisia asioita seuraavista työikäisistä ihmisistä – ei anarkisteista.

Jos perinteiset mediatalot eivät ole saaneet myyntiään kuntoon, niillä ei ole mitään, mistä asiakkaat olisivat valmiita maksamaan. Mikä on se lisäarvo, josta sinä tai minä olisimme valmiita maksamaan esimerkiksi Helsingin Sanomille tai MTV:lle?

Jo nyt suuri osa suomalaisista maksaa Yle-veron (100 eur vuodessa) lisäksi VAPAAEHTOISESTI useita maksukanavia aina 40 euroon/kk asti. He siis kokevat, että viasatit ja cmoret parantavat heidän vapaa-aikaansa niin paljon, että he pakollisen Yle-veron lisäksi maksavat suoratoistolähetyksistä, videokirjastoista jne. Näiden mediajättien lisäksi omaa lähetysaikaansa syövät erityisesti nuorten toisilleen tekemät lähetykset, joissa itse asiassa tulevat ammattilaiset vasta teroittavat kynsiään.

Videopelit ovat menossa perinteisen urheilun suosion ohi jollain aikavälillä. Vaikka minuakin alkuun nauratti, miten joku voi saada pelaamalla miljoonia, niin eihän se sen hullumpi tapa ole tienata elantonsa kuin pelaamalla korttia, lyömällä puukepillä palloa tai kantaa sitä kainalossa vastustajia karkuun juosten. Huoraamisesta nyt puhumattakaan…

Hesarin ja paperilehtien puolella tilanne on vaikeampi. Yhteiskunnallista lisäarvoa voi tuottaa vain älykäs ja kokenut henkilö – toimittaja tai amatööri. Perinteisessä mediassa nuoret märkäkorvat saivat vähän palstatilaa, auttoivat konkareita ja oppivat arvostamaan työtään ja lukijoitaan. Iäkkäämmät lukijat tajusivat, että nyt siellä joku rebekkahärkönen tai tuuliathynell höpöttelee omiaan, mutta kohta onneksi tulevat pääaiheet käsittelyyn.

Nykyisin rebekkat ja tuuliat saavat parasta lähetysaikaa aiheilleen, jotka eivät ole uutisia vaan oksennuksia, joita maailmantuskasta kramppaava vatsa aiheuttaa. He eivät tuota lisäarvoa kuin kaikkein marginaalisimmille katsojaryhmille, joten näitä toimittajan planttuja asioihin paremmin perehtyneet siirtyvät itse tuottamaan uutisista lisäarvoa toisilleen.

Nyt uudet konkaritoimittajat kuten Marco de Witt tai Junes Lokka kuvaavat suoraa lähetystä nettiin. Sitten kaltaiseni hitaammin syttyvä mutta asioita rauhassa pohdiskeleva ja muista asioista elantonsa saava taustoittaa uutista. En väitä taustoittavani sitä joka puolelta ja kaiken kattavasti, mutta siinä työssä minua taas auttavat lukuisat muut blogistit. Meillä on kaikilla erittäin syvä tuntemus jostain pienestä osa-alueesta, ja yhdistämällä näitä, lukijoillemme tulee monipuolinen ymmärrys tapahtuneesta ja tulevista tapahtumista.

Jos Yle tai Hesari olisivat olleet ainoat mediat, me kaikki uskoisimme että Turussa ei ole tapahtunut mitään uutisen arvoista. Paperimedian kaudella vastaavasti toimittajat kantoivat ammattiylpeydestä huolta, ja olisivat kertoneet Turun tapahtumista. He olisivat ehkä siloitelleet jotain suomettumisen aikana, mutta lisäarvo kuluttajalle oli selkeä. Neuvostoliitossa lisäarvoa ei ollut, joten sielläpä Pravdaa luettiin näyteikkunoista – tai ne lukivat ketkä lukivat.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kreationismin hintalappu

Suomalaisena lapsena ensikontaktini institutionalisoituun uskontoon tuli seurakunnan pyhäkoulusta. Seuraavaksi tutustuin luterilaiseen shariaan kun kuulin, että eräs koulukaverini ei saa tulla katsomaan telkkaria. Samalla opin uuden termin: lestadiolainen, joka myöhemmin sai myös etunimen Leevi.

Seuraava suurempi shokki tapahtui, kun pääsin turistimatkalle rautaesiripun taakse. Tiesin toki, että suomalaiset veivät Raamattuja Neuvostoliittoon, mutta en tajunnut, miksi kukaan ottaisi Jumalan takia riskin virua loppuelämänsä gulagilla. Vaikka kyse oli lähetystyöstä, siinä oli mukana myös aimo annos maallisia ulottuvuuksia hyväntekeväisyydestä jännityksen hakemiseen.

Kun myöhemmin näin televisiosta, miten Puola murskasi pappeja poliittisessa koneistossaan jäljettömiin, ymmärsin, miksi puolalaiset vihasivat sosialismiaan. Heillä ei ollut uskonnonvapautta. Merkillisin yksityiskohta olikin se, että musta sosialismi (natsismi) ei ollutkaan sen pahempi kuin punainen. Päinvastoin, Itä-Euroopassa nomenklatuura pakotti alamaisensa juhlimaan veristä vallankumousta.

Olin käynyt keskitysleirimuseossa, joka tatuoi aivoihini kuvia yksilönvapauksien menettämisen hinnasta. Olin kuitenkin vielä liian nuori ymmärtääkseni tuon hinnan koituvan vain tavallisen kansan maksettavaksi. En tajunnut, että sosialismissa oli myös voittajia: nomenklatuuran jäsenet ja suuri joukko hyödyllisiä idiootteja.

Aleksandr Solzenitsyn kuvaili osuvasti, että gulagilla valtaosa vangeista ei valittanut olosuhteista, joilla vastavallankumouksellisia kohdeltiin vaan sitä, että heitä kohdeltiin vastavallankumouksellisina. Hehän koittivat auttaa isänmaataan – miksi heidät oli tuomittu!

Näihin aikoihin tutustuin ensi kertaa juutalaisuuteen, ja samalla tietenkin myös islamiin. Jälkimmäisestä opin kerralla, että se muistuttaa suunnattomasti eurooppalaisia ideologisia sisaraatteitaan. Juutalaiset joutuivat maksamaan kovaa hintaa asumisestaan Israelissa, jota arabinaapurit parhaansa mukaan yrittivät tuhota samoin opein, joita Euroopassa oli kokeiltu. Vääräuskoisilla ei ole oikeutta harjoittaa uskontoaan.

On toki huomattava määrä ihmisiä, joille uskonnot edustavat kaikkea huonoa patriarkaalisuudesta suoranaiseen älylliseen tyhmyyteen. Omana elinaikanani nämä ihmiset jaksavat toistaa toistamasta päästyään, miten henkiolentoihin uskominen on todiste uskovaisen älyllisestä tasosta.

Laura Huhtasaari on ilmoittanut uskovansa Jumalan luoneen maailman, kuten Raamatussa kuvaillaan. Tämä hänen oma henkilökohtainen uskomuksensa on joutunut hyödyllisten idioottien vihan kohteeksi. Vaikka Suomessa siis periaatteessa on uskonnonvapaus olemassa, käytännössä uskovaiset saa leimata vajaaälyisiksi. Vain sekulaarin sosialismin uskontunnustus nauttii käytännössä täyttä uskonnonvapautta.

Nykyinen vihreä sosialismi on uskonnollinen ideologia, joka julistaa panteistista gaia-kulttia. Siinä on samanlaiset rituaalit kuin muissakin uskonnoissa, se on luonteeltaan muita alistava ja siinä on pakottavia dogmeja, joilla niskuroivia alamaisia ajetaan kuriin.

On vain kaukainen haave, että liberaalissa fascismissa ihmiset saisivat nauttia uskonnonvapaudesta. Maahan tulleiden muslimien myötä heidän edellytetään luopuvan islamiin elimellisesti nivoutuvasta sharia-laista. Käytännössä yhteiskunnan on siedettävä erilaisia näkemyksiä ja erilaisia arvomaailmoja, jos emme halua toistaa 1900-luvun eurooppalaisia totaalisia hallintomuotoja.

Ainoa keino sietää, on pitää siedettävien lukumäärä riittävän vähäisenä. Suomessa asuneet tataarit ja juutalaiset eivät aiheuttaneet omilla uskonnoillaan ristiriitoja, koska heidän toimintansa oli pienimuotoista. Toiminta oli pienimuotoista myös siksi, että elättääkseen itsensä, heidän tuli omaksua suomalaiset arvot ja tavat. Vuoden 2015 jälkeen nuo arvot on haastettu Euroopassa ja siinä sivussa myös Suomessa.

Kun katsoo, minkälaisen yhteiskunnan vihreä fascismi on 2000-luvulla Suomeen luonut, en lainkaan ihmettele, että muslimit avoimesti kapinoivat sitä vastaan kuten katoliset papit aikoinaan Puolassa. Tulevaisuus näyttää, uhraammeko omat yksilönvapautemme, mukaan lukien uskonnonvapauden, vai tulppaammeko islamilaisen muuttoliikkeen.

Miksi näin kävi? Pääsyy on se, että Suomen perustuslaki ei keskity kansalaisten vapauksiin vaan heidän velvollisuuksiinsa palvella valtiota. Eliitti mielellään harhauttaa väittämällä, että vapaus tulee ansaita (Arbeit macht Frei), ja tuo ansainta tapahtuu olemalla vastuullinen (hiljaa). Vastuu on kuitenkin sillä, kuka käyttää valtaa.

Tavallisella ihmisellä on vapaus kasvattaa lapsensa, ja hän saa tuota vapautta käyttää sitoutuessaan täyttämään yhteisön hänelle asettamat velvollisuudet. Velvollisuudet ovat luonteeltaan ohjaavia ja ne nojaavat paikallisiin arvoihin (Suomessa perinteiset talonpoikaisarvot ovat rehellisyys, ahkeruus ja vaatimattomuus). Jos kasvattaja poikkeaa velvollisuuksistaan, hän saattaa menettää pahimmillaan vapautensa kasvattaa lapsiaan, jotka yhteisön muun jäsenet ottavat turviinsa.

Poliitikolla puolestaan on valtaa, joka ilmenee parhaiten käsitteessä väkivalta. Ei ole väkivapautta tai -velvollisuuksia – on vain väkivaltaa, jota käytetään poliisin ja vankeinhoidon kautta vapaudenriistoon. Valta tuo mukanaan vastuun, johon Olaus Petri viittaa Tuomarinohjeissaan: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan.”


Suomalainen poliittinen rälssi on luopunut tuosta säännöstä, ja sen sijaan se yrittää sälyttää vastuun niille, joilla ei ole valtaa ja ottaa pois vapauden niiltä, jotka täyttävät velvollisuutensa. Huhtasaari uskoo, että yksilöillä on olemassa ns. luonnonoikeudet (God given rights), joita kukaan ei voi riistää pois. Huhtasaari näyttää niin korkeaa moraalista esikuvaa, että kreationismille on mahdotonta asettaa mitään hintalappua kenenkään maksettavaksi, koska se kuuluu uskonnonvapauden piiriin.

lauantai 5. elokuuta 2017

Suomen presidentinvaali 2018

Laura Huhtasaari valittaneen Perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi. Kilpailevat ehdokkaat ovat istuva presidentti Sauli Niinistö, ilmeisesti Maarit Feldt-Ranta (SDP), viime vaaleissa Niinistölle murskaluvuin hävinnyt Pekka Haavisto (Vihr), entinen vallankumoustaistelija Nils Torvalds (RKP), entinen pääkanisteri Matti Vanhanen (Kesk) sekä Merja Kyllönen (Vas). Huhtasaari on ainoa, joka tarjoaa vaihtoehdon nykyisen politiikan jatkumiselle.

Nykyisellä politiikalla tarkoitan kansanvallan halveksuntaa, yksilönvapauksien rajoituksia, islamilaisen muuttoliikkeen tukemista, panteistisen gaia-jumalan palvomista ja internationalistisen sosialismin suosimista. Listaa voisi syventää loputtomalla määrällä suomalaisille epäedullisten asioiden luettelolla, jonka väliotsikkoina toimivat edellä mainitut pääluokat.

Huhtasaaren ehdoton etu on hänen tahrattomuutensa, joka vaikuttaa juontavan hänen pyrkimyksistään elää perinteisten suomalaisten talonpoikaisten arvojen mukaisesti: vaatimattomasti, ahkerasti ja rehellisesti. Muistaakseni Matti Mäkelä Sää-kirjassaan kertoo, kuinka elinympäristömme muokkaa sekä geenejämme että kulttuuriamme. Hän kutsuu kirjassaan keski-eurooppalaisia jokilaaksojen asukkaiksi erotuksena vuoristojen, arojen ja aavikoiden täyttämistä muista maanosista.

Jokilaaksoissa asuvilla on ollut mahdollista keskittyä rakentamaan kulttuuria, joka tarkoittaa ”hengen viljelyä” eli sivistystä paremmin kuin ilmastoltaan huomattavasti karumpien alueiden asukkailla. Jokilaaksoissa on viljelty maata ja kesytetty eläimiä ravinnoksi ja työjuhdiksi. Tuhansien vuosien aikana jokilaakson asukkaat osasivat jalostaa itselleen raudasta aseita ja lähtivät tutkimaan ennakkoluulottomasti itselleen ennestään tuntemattomia alueita löytöretkeilijöinä ja kauppiaina.

Huhtasaaren kristilliset arvot ovat tuon noin vajaan viiden tuhannen vuoden kulttuurisen kehityksen huipentuma. Jos Huhtasaari olisi syntynyt Marokkoon, hän julistaisi islamin ylivaltaa. On siis tavallaan sattumaa, että hän ei muodosta uhkaa kenellekään ympärillään. Pohjois-afrikkalaisena hänet olisi kasvatettu tukemaan islamista tuttuja ominaisuuksia: heikkoa impulssikontrollia, sivistymättömyyttä ja eri ihmisryhmien erilaista kohtelua. Sinänsä marokkolaisena hänen arvomaailmallaan ei kauheasti olisi edes merkitystä, koska hän ei koskaan olisi noussut nykyiseen vaikutusvaltaiseen asemaansa.

Sauli Niinistön katkaistua pitkän sosialististen presidenttiemme ketjun, hänellä on vankka peruskannatus. Mikäli hän ei olisi hätiköinyt pääkanisteri Juha Sipilän, ulkokanisteri Timo Soinin ja mikä-lie-kanisteri Petteri Orpon suorittaman mahdollisesti perustuslain vastaisen vallankaappauksen alla myötäillen median luomaa mielikuvaa Jussi Halla-ahosta, Huhtasaarta tuskin olisi nimetty edes ehdokkaaksi. Niinistö olisi luultavasti valittu heti vaalien ensimmäisellä kierroksella jatkokaudelleen. Nyt hän kerännee 45%:n ääniosuuden.

Euroopan kansallismieliset puolueet ovat lukuisissa vaaleissa osoittaneet, että nykyisen monikulttuurisen asteen vallitessa ne saavuttavat noin 20%:n kannatuksen. Moni äänestäjä karttaa Halla-ahoa median onnistuneen agitoinnin tuloksena, mutta tuskin kukaan Halla-ahoa äänestämään kykenevä karttaa Huhtasaarta. Huhtasaari tuskin saa suurta joukkoa nukkuvista äänestäjistä liikkeelle, koska hänen potentiaaliset kannattajansa – itseni tavoin – ovat jo luopuneet kuvittelemasta, että äänestämällä EU:ssa voi mihinkään vaikuttaa. Äänestyslippu on kuin postikortti, jota poliittisen rälssin raimovistbackat eivät edes vaivaudu noutamaan.

Pekka Haavisto, jota Mikko Paunio on blogissaan höykyttänyt (https://beta.oikeamedia.com/o1-29817), on kuin Vihreän valheen ruumiillistuma. Jos Huhtasaarta pilkataan hänen uskonnollisuutensa takia, Haaviston pankkitili on karttunut ilmastonmuutos-aneita kauppaamalla. Hänen puolisonsa hakumatka kehitysmaan baarista tuo mieleen Saku-sammakon kosiomatkassa mainitun Heikki Hepokatin. Ainoa syy, joka estää Vihreitä naisia pilkkaamasta Niinistön ja puolisonsa Jenni Haukion ikäeroa, on Haaviston ja Antonio Floresin ikäero. Haaviston äänestäminen on epätoivon merkki, kuin hakkaisi kuollutta hevosta pystyyn, mutta Vihreillä on viime vaaleissa ollut kyky herätellä kuolleiksi luultuja äänestäjiään nukkuvien puolueesta, joten Haavisto saanee 15% ääniosuuden.

Matti Vanhanen on kuin absolutisti Urho Kekkonen. Tosin Vanhanen sai selvin päinkin aikaiseksi samanlaista  kohellusta naisrintamalla kuin Urkki vallan hybriksessään. Kaikkein vanhimmat kepulaiset puolisoineen ovat perineet Lepikon torpan mullasta äänestysohjeensa, joita he noudattavat ennen kuin löytävät itsensä samojen multien alta – siis vielä parit vaalikaudet. Sen jälkeen kanki-Kaikkonen sammuttaa valot sulkiessaan torpan oven lopullisesti. Hänen ääniosuutensa on siis 10%:n luokkaa.

Maarit Feldt-Ranta joutunee tyytymään suhmuroinnin naisten sarjan Suomen mestarin – Päivi Lipposen – puolison äänisaaliseen, joka tuo entisen mahtipuolueen ehdokkaalle sinänsä ällistyttävän 7%:n saaliin. Ällistyttävän sinänsä, että kukaan ei tiedä, hyvässä ja pahassa, Feldt-Rannasta ja hänen mielipiteistään tai saavutuksistaan yhtään mitään. Eikä ole edes kiinnostunut. Hän on kuin Somali-liitto olisi laittanut pakollisen kaapuakan kiintiöehdokkaaksi. Eikä hänen äänestäjänsä edes kavahtaisi, vaikka Feldt-Ranta kävisi kampanjansa burkhaan pukeutuneena.

Sitten lopuksi muttei saavutuksiltaan suinkaan pienimpänä on toistaiseksi vielä kruunaamaton Keminmaan kuningas Paavo Väyrynen. On tragikoomista, että Paavo (saanee sinutella?) on ainoa ehdokas, joka on ollut alusta asti oikeassa suhtautumisessaan Euroopan Unioniin. Jos eläisimme kaksipuoluejärjestelmässä, Paavo olisi kahvia juovien suomalaisten teeliikkeen korvike-Trump. Paavo lupaisi rakentaa raja-aidan Torniojoelle – ja ruotsalaiset maksaisivat sen. Paavo lupaisi valjastaa Kemijoen ja korvata venäläisen ydinsähkön kotimaisilla reaktoreilla – ja kaivaisi rahat siihen Suomen Pankin kirstusta. Sen jälkeen, kun olisi Paavo Nurmen tavoin juossut markan valuutaksi valuuttojen joukkoon. Koska kiittämättömyys on maailman palkka, Paavon äänisaalis julkaistaan vasta kun Kainuun korpien viimeisetkin liput on saatu laskettua: 3% vastaa noin 100.000 äänestäjää.

Toisella kierroksella Niinistö saa lähes pohjois-korealaisen kannatusprosentin, mutta huomionarvoista on, että toisella kierroksella äänestäjiä on useita satoja tuhansia vähemmän kuin ensimmäisellä (2012 äänestäneiden määrä laski vain 180.000 hengellä) Nämä ovat uuden aikakauden ensimmäiset vaalit: loukkaantujien ja mielensäpahoittajien uuteen poliittiseen kulttuuriin nimittäin kuuluu vähäinen suvaitsevaisuus. Tähän asti suvaitsemattomuutta on pääasiassa lietsottu mediassa ja itsenäisyyspäivän soihtukulkuetta vastustavien punaisten fascistien joukossa, mutta demokratiaan – siis äänestämiseen – on luotettu. Näistä vaaleista eteenpäin hävinnyt puoli – siis vasemmisto – luopuu perinteistään ja lopettaa uskonsa demokraattiseen sosialismiin.
Kun mensevikkien protestiin yhdistetään velkakuplan puhkeaminen ja haittamaahanmuuttajien kasvava tuhovoima, en pidä mahdottomana, etteikö Helsingissäkin ensi vuonna nähdä pahoja mellakoita, kuten Vicky Rostin laulussa: Moni siitä yöstä vaikenee, moni verityöstä vaikenee - kauhuissaan.




keskiviikko 3. toukokuuta 2017

10 työttömälle tarjolla kovapalkkaista työtä



Aviisin mukaan hallitus aikoo pakottaa työttömät postittamaan työhakemuksia urakalla. Ja koska johtamisen kultainen sääntö on, että sitä saadaan mitä mitataan, voinee ennustaa että kohta kusti polkee siihen malliin yritysten henkilöosastolle uusia hakijoita, että yritykset vähentävät ilmoitteluaan. Se taas johtaa jäljelle jääneiden ilmoittajien henkilöstöosastolle yhä suurempaa tulvaa, kunnes ilmoittelu työhallinnon sivuilla loppuu. Olen itse todistanut kevään kuluessa noin kymmenen henkilön rekrytointeja, joista yhtäkään ei ilmoitettu työvoimahallinnon sivuilla - eikä millään muillakaan sivuilla.

Koska Suomessa on yhä jonkinlainen elinkeinovapaus, esitän uuden bisnesidean, jonka saa vapaasti ottaa käyttöön.

Perusta firma, joka hakee kaikkien alojen ammattilaisia nollatuntisopimuksella ja bonuspalkalla. Yhtiön palvelee työttömiä työnhakijoita tarjoten rekrytointipalveluita. Jokainen työtön voi ryhtyä yrityksen asiakkaaksi kiinteällä 50 euron kuukausimaksulla. Sitä vastaan asiakas saa lähettää kuukaudessa viisi työpaikkahakemusta, jotta työtön täyttää työvoimatoimiston minimivaatimuksen hakumääristä ilman työttömyyspäivärahan karenssin uhkaa.

Yritys laittaa hakuun kaikkia mahdollisia toimenkuvia apupojasta toimitusjohtajaan ja tarjoaa työsuhteen jokaiselle, joka kykenee tienaamaan enemmän kuin saamansa työttömyysrahan verran myymällä omaa osaamistaan markkinoilla. Tällaista ihmistä normaalisti kutsutaan yrittäjäksi, joten jokainen mikroyrittäjä voi työllistää itsensä samalla tavalla kuin nyt esimerkiksi Ukko.fi tai Eezy.fi -palveluiden kautta. Toisin kuin niissä, tämä yritys velvoittaa pitämään lakisääteiset lomat, joten yrittäjällä ei ole pelkoa joutua yrittäjäksi vaan hän säilyttää työntekijän statuksen työvoimaviranomaisten silmissä.

Työtön siivooja lähettää siis hakemuksen yhtiöön, joka hakee myyjää nollatuntisopimuksella ja tulospalkalla. Yhtiö toteaa, että hakijalla ei ole edellytyksiä elättää itseään yrityksen edellyttämillä ehdoilla, se ei palkkaa kyseistä hakijaa. Seuraavaksi siivooja hakee avoinna olevaa traktorikuskin paikkaa vain saadakseen taas kieltävän vastauksen ja niin edelleen. Ne hakijat, jotka oikeasti kykenevät täyttämään avoinna olevan työpaikan, pääsevät puolestaan yhtiöön töihin. Yhtiö kuitenkin edellyttää, että työntekijä viettää heinäkuun lomalla, eikä maksa siltä ajalta palkkaa. Työntekijä voi kuitenkin sopia asiakkaiden kanssa, että heinäkuussa tehty työ laskutetaan elokuussa, joten työntekijä pääsee pois pakkoyrittäjän statuksesta työntekijäksi.

Työeläkevakuutuksen ja Yrittäjän eläkevakuutuksen ero on työntekijän etu verrattuna Ukko.fi tai Eezy.fi -palveluihin verrattuna. Työtön - mutta itsensä työllistämään kykenemätön - puolestaan saa 50 eurolla kuussa itselleen mahdollisuuden hakea töitä saaden joka kerta kohteliaan mutta kielteisen päätöksen työhaastattelusta. Työtön kutsutaan kerran kuukaudessa tunniksi kuulemaan, että kaikki hänen viisi hakemustaan on hylätty. 50 eurolla maksetaan haastattelijan tunnin palkka sivu- ja muine kuluineen.

Yritys tuo aidosti lisäarvoa markkinoille, jotka valtiovalta suuressa viisaudessaan loi lopettamalla mikroyrittämisen statuksen Ukko.fi ja Eeze.fi -palveluiden kautta ja pakottaen itsensä työllistämään kykenemättömät laatimaan turhia työhakemuksia. Yhtiö luo nettisivut, jotka työtön työnhakija voi avata maksettuaan 50 euroa. Hakemus on valmiiksi täytetty joten pelkkä "Lähetä" -painikkeen näppäys riittää ja työtön saa kutsun hakemukseen valitsemalleen ajankohdalle kerran kuussa. Hakija saa samalla sähköpostiinsa kuittauksen haetusta työpaikasta todistukseksi aktiivisuudestaan.

Voidaan hyvin olettaa, että 10.000 hakijaa rekisteröityy palveluun etsiessään itselleen sopivaa työpaikkaa, joten kuukausilaskutus on 500.000 euroa. Jotta 10.000 hakijaa voidaan haastatella, tarvitaan 100 haastattelijaa olettan, että kukin haastattelija haastattelee 100 henkilöä kuussa ja haastattelijan palkka kuluineen on luokkaa 3.000 euroa kuussa. Haastattelut tehdään Skypellä hakijan valitsemana ajankohtana, joten jokainen haastattelija voi tehdä töitä kotoaan käsin. Koska jokainen haastattelija toimii nollatuntisopimuksella ja tulospalkalla, heidän palkkaamisensa on riskitöntä. Sairaslomia ja muita korvauksia on turha hakea yhtiöltä, jonka ainoa tehtävä on tarjota työkalut niille, jotka kykenevät työllistämään itsensä työhaastattelijoina.

Kerrataan: itsensä työllistämään kykenevä saa nollatuntisopimuksen täydellä tulospalkalla ja pääsee pois Yrittäjän eläkemaksusta Työeläkemaksun piiriin säästäen rahaa. Itsensä työllistämään kykenemätön puolestaan saa 50 eurolla kuussa täytettyä työvoimaviranomaisten vaatimat hakemukset ja saa todellisen hylätyn hakemuksen. Yhtiö tuottaa loputtoman määrän erilaisia avoimia työpaikkoja, joita jokainen työtön voi vapaasti hakea.

Mitä tarvitaan? Kymmenen työtöntä, joilla jokaisella on vähintään 5.000 euroa panostaa itsensä työllistämiseen. Koska jokainen omistaa 10% yrityksestä, heitä pidetään sivutoimisina yrittäjinä, jotka saavat tehdä töitä menettämättä ansiosidonnaistaan, kunhan eivät nosta palkkaa yhtiöstä. Toiminnan käynnistämiseen menee noin vuoden päivät ja 50.000 euroa riittää aloituskuluihin ja markkinointiin alkuvaiheessa. Minuun voi olla yhteydessä sähköpostilla, jos kiinnostaa. Päästäkseen mukaan pitää osoittaa olevansa nuiva oikeistolainen, joten laita sähköpostiin liitteeksi CV ja lyhyt hakemus, jossa arvioit kriittisesti esittämääni liikeideaa.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Tukisukat - kaupallinen mainos



Arvon lukijani,

nyt teillä on oiva mahdollisuus todistaa terveysaiheisen blogini kaupallista läpimurtoa. Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi lukijamääräni ovat olleet laskussa, mutta luultavasti juuri laskevien lukijamäärien onnistun pysäyttämään arvioimalla tukisukkia. Ostakaa tai älkää, minua ei kiinnosta, mutta annan arvostusta yhtiölle, joka koittaa poimia Googlelta mainosmarkkoja kotimaisiin taskuihin.

Eli sukkia kokeilematta, tuotetta tuntematta ja taloudellisesti riippumatta: kannatan.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Vihollisen nöyryyttäminen - miksi islam ja sosialismi toimivat

Elämän suurin paradoksi on se, että ihminen ei hallitse elämäänsä. Kun pallolla tallaa kuusi miljardia lajitoveriamme, meistä näyttää siltä että joku hallitsee. Kyse on kuitenkin tilastotieteestä, jossa en itse ole erityisen hyvä. Koitan siitä huolimatta havainnollistaa asiaa seuraavalla esimerkillä.

Oletetaan, että kaikilta maailman ihmisiltä kysytään, laskevatko vai nousevatko osakekurssit ensi vuonna. Koska kaikki eivät ole aiheeseen perehtyneet, niin oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi, että toinen puolikas veikkaa laskua ja toinen nousua. Kuvitellaan, että kurssit laskevat, jolloin jäljelle jääneiltä ja oikein veikanneilta kysytään samaa vuodelle 2018. Taas leikitään, että äänet menevät 50:50 ja koe toistetaan oikein arvanneiden kesken. Näin jatketaan kunnes joskus 2050 todetaan, että sijoittajaguru Kumitonttu on veikannut oikein joka vuosi. Realistisemman kuvan saamiseksi oletetaan, että sijoittajat laittavat omaa rahaansa kiinni veikkaukseensa, joten osumatarkkuus paranee koska kilpailijat ottavat selvää markkinoiden muutoksista ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Jätetään myös kaikki "mustat joutsenet" pois, eli maailmaamme ei tuhoa meteoriitti tai muu täysin ennalta arvaamaton tekijä. Näin aikajännettä saadaan venytettyä moninkertaisesti vuotta 2050 pidemmälle.

Olen itse seurannut pitkään politiikkaa, ja uskallan väittää näkeväni sieltä useita muuttujia, jotka vaikuttavat suomalaiseen ja länsimaiseen kulttuuriin. Yksi merkittävimmistä tekijöistä on länsimaisen elämäntavan (kapitalismi, konsumerismi, kristinusko) rapautuminen. Kapitalismia kaivertaa sosialismin nimissä tehty lisäarvoa tuottavien yksilöiden motivaation heikentäminen. Konsumerismia kaivertaa ideologioihin kuuluva dogmaattisuus, joka pakottaa seuraajansa todistamaan erilaisin uhrauksin oma sitoutumisensa ideologiaan. Uskonnoissa uhraus puetaan muotoon, että yksilön tulee todistaa uskonsa jumalaan asketismin kautta - joko kierrättämällä, luostarilaitokseen liittymisellä tai pakanallisin uhrauksin. Kristinuskoa kaivertaa tieteellis-teknisen maailmankuvan kyky selittää maailmankaikkeuden synty Raamatun luomiskertomusta uskottavammin.

1900-luvulla kristinuskon kylkeen pisti haavan ensin pakanalliset sosialistiset rosvokuninkaat ja kuolettavan iskun antoi kirkon nololla tavalla tekemä luopuminen omista opeistaan. Jos Puolassa katolinen kirkko onnistuikin taistelemaan sosialismia vastaan, nykykirkon häpeälliseksi muistomerkiksi jää sen taipuminen islamin edessä. Häpeällinen siksi, että sitä ei voittanut toinen jumala - islamin Allah - vaan kirkon johtajien halu pysyä vallan salongeissa rahan vuoksi.

Uskontojen yleinen piirre on ollut kyky selittää maailmankaikkeuden synty ja tarjota siihen liittyen keinoja hallita elämäänsä. Näistä keinoista keskeisinä ovat olleet moraaliset ohjeet kohdella toisia ihmisiä. Moraalia on ylläpidetty lupauksella kuoleman jälkeisestä palkkiosta niille, jotka ovat sitoutuneet ohjeisiin. Sosialismissa ei ole lupausta palkkiosta, jonka saa, mikäli sitoutuu noudattamaan tasa-arvoa, veljeyttä ja vapautta. Niinpä kaikki sosialistiset yhteiskunnat ovat myös romahtaneet sisäisen luottamuksen puutteeseen. Tuon luottamuksen puutteen Orwell kuvaa hienosti kirjassaan Eläinten vallankumous, jossa siat ovat tasa-arvoisempia kuin muut. Huvittava yksityiskohta nykypäivää ajatellen - kuvaten myös Orwellia - että siat ovat islamin vihollisia.

Islam on länsimaisessa yhteiskunnassa nähty uskontona, vaikka siltä puuttuu uskonnolle kaikkein keskeisin tekijä: se ei lupaa kuoleman jälkeistä pelastusta kaikille niille, jotka siihen uskovat. Naiset eivät islamin mukaan pelastu. Ne harvat kuvaukset islamin paratiisista paljastavat naisten olevan palvelijoita ja seksiorjia. Sitä tuskin inhimillisesti arvioiden voi pitää pelastuksena, ellei satu olemaan sadomasokistinen nymfomaani, mikä kristinuskoa vastustavilla ja islamisaatiota tukevilla tukevilla (sic) naisilla on päähänpinttymä. Edes paatunein telaketjulesbo ei haluaisi joutua kokemaan niitä muslimimiesten rakkauden osoituksia, joita häntä islamin paratiisissa odottaa.

Uskonnoissa on dogmaattinen ulottuvuus, eli todellisuus ei ole mitattavissa vaan se kuvataan seikkaperäisesti pyhissä kirjoituksissa. Siinä mielessä sosialismi ja islam muistuttavat uskontoja, että niissäkin annetaan pakottavia määräyksiä sekä uskoville että (islamissa varsinkin) vääräuskoisille. Ollakseen kuitenkin uskonto, ideologian on myös tarjottava pelastus, ja tässä suhteessa natsismina tunnettu ideologia oli pakanallinen ja siten erosi kommunismista (ja islamista). Natsismissa pelastuksen tarjosi veri ja maa (Blut und Boden - blood and soil) liittäen kuolleet saksalaiset uudesti syntyvinä kuin arkaaisissa uskonnoissa tähdet symboloiden ikuista elämää. Kommunismin viholliskuva onkin ymmärrettävissä helpommin, kun muistaa, että kommunismi ei tarjoa mitään pelastuksen ilosanomaa. Siinä mielessä se muistuttaa islamia - ja selittää myös liittolaisuuden Vihreiden ja islamin kesken - että mitään pelastussanomaa ei ole. Kaiken minkä saat, saat ainoastaan tässä elämässä ryöstämällä, tappamalla ja vihollisiasi nöyryyttämällä.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Moderni maaorjuus

The Australian kirjoittaa, että
Itsenäisen valtion tärkein tehtävä on suojata rajojaan.
Suomi on luopunut ulkorajojensa valvonnasta pois lukien EU:n ulkorajana toimivan Venäjän vastaisen rajamme. Suomi ei siis enää käytännössä ole itsenäinen valtio. Itsenäisen rahan ja julkisen budjetin alistaminen EU:lle ovat toinen ja kolmas askel vallan luovuttamisessa EU:lle. EU on epädemokraattinen (siis ei-populistinen), ahdasmielinen (suhteessa toisinajatteluun), keskusjohtoinen (budjettivalta ei ole vaaleilla valittavissa), ylisäännelty (tulliunioni), toimimaton (luo epävarmuutta lähialueilleen ja oman alueensa sisällä), halvautunut (ei omaa armeijaa) ja perustuu pakkoon (uhkailee eroa pohtivia jäsenvaltioitaan).

Historian oppitunneilla meille kerrottiin, että sodat ovat ryöstöretkien seurausta. Valloittajat tappavat ja raiskaavat, orjuuttavat ja varastavat alistamiensa kansojen keräämällä tai tuottamalla varallisuudella. Historia osoittaa näin käyneen kivikaudella, keskiajalla ja uudella ajalla. Nykyinen väestönsiirto kehitysmaista Eurooppaan ei valitettavasti poikkea tuosta jatkumosta.

Suomen nykyinen poliittinen eliitti muistuttaa Venäjän feodaaliherrojen ajasta. Vähäinen vastustus ostetaan rahalla hiljaiseksi. Tälle on käsite Curley-ilmiö, jota käytetään niin kansan kuin oppositionkin hiljentämiseksi (Mitä on Curley-ilmiö? 19.5.2015). Neuvostoliitossa - kuten muissakin sosialistimaissa - loi käsitteen näytösoikeudenkäynneistä ja -vaaleista tutuksi suomalaisillekin. Näytösoikeudenkäynneistä ovat kirjoittaneet äskettäin blogistit Yle Watch ja jo kahdeksan vuotta sitten Yrjöperskeles. Näytösvaalit ovat luoneet tilanteen, jossa kansa käy äänestämässä kunnallisvaaleissa, jonka tuloksella ei ole merkitystä, koska eduskunta jonka koostumuksella ei ole väliä kumileimaa EU:n komission (jota ei ole vaaleilla valittu) päätökset. Kansalaisille uskotellaan, että äänestämällä EU-edustajia Brysseliin voidaan vaikuttaa päätöksiin, vaikka todellisuudessa EU:n Komissio tekee päätökset. Tragikoomisesti EU:n johtajien tittelit (komissaarit) ovat samat kuin Neuvostoliitossa.

Amerikkaa ymmärtäville lukijoilleni suosittelen katsottavaksi elokuvan Brexit. Suomalaisen asiantuntijan verotus menee suunnillen näin: 124 euron veloituksesta menee 24 euroa alvia. Sitten 26% veroluonteisia maksuja. Jäljelle jäävästä 74 eurosta 40% (30 eur) menee tuloveroihin. Lopusta 44 eurosta 24% (10 eur) menee alviin ja toinen mokoma muihin veroihin (asunto, energia yms). Työntekijälle itselleen omassa kulutuksessaan päätettäväksi jää koko laskutuksesta noin 1/5 oman työnsä tuotosta. Muistuttaa maaorjuudesta.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Kerran vielä ja sitten lasku

Nykyisin ei enää jaksa telkkaria katsella, mutta silmiini osui tiistain A-Studion aihe: "Onko Nordstream 2 -kaasuputki pelkkää bisnestä?". Tyhmä kysymys, mutta tulipa tehtyä. Historian kirjansa lukeneet muistavat koulussa opetetun, että kun kuningas kohtasi ongelmia sisäpolitiikassa, hän käänsi kansan huomion ulkoisiin uhkiin. Euroopassa sisäpoliittisia ongelmia on keitetty kasaan monen kokin voimalla ja rakkaudella keittiöhommiin, minkä seurauksena olemme päässeet nauttimaan toimittajien ja tutkijoiden luomista uhkakuvista. Ilmaston lämpeneminen oli seurausta länsimaiden konsumeristisesta ja individualistisesta hedonismista. Venäjän ja Putinin uhka on luonteeltaan nationalistinen, rasistinen ja konservatiivinen ortodoksius.

Juho Romakkaniemi - kansankomissaari Jyrki Kataisen luotettu aseenkantaja - twiittailee toistuvasti Putinia ja Trumpia ivaavia kuvia.

Sotamies Saara Jantunen kaivaa kivien ja kolojen kätköistä putinin trolleja, jotka pitävät Kremlin hallintoa suomalaisille parempana kuin Brysselin komentoa. NATO on suomalaisten turva ja islamisaation myötä tuleva monikulttuurinen väestörakenne paras tae suvaitsevaisuuden ja rauhan kasvulle. Kaikki arvostelu mitätöidään rasismina tai sivistymättömyytenä.

Helsingin poliisin johtokeskuksen komentaja Jussi Huhtela twiittasi pitävänsä poliittisena esikuvanaan amerikkalaista kommunistia Michael Moorea. Romakkaniemi puolestaan kaivoi 70-luvun radikaalisosialistin Kalevi Sorsan omaksi ja Kokoomuksen tueksi puolustaessaan eurooppalaista fascismia. Mielenosoitus Aleppon pommituksia vastaan Helsingissä kumpuaa sekä rakkaudesta islamiin että inhosta Venäjään, eikä ihme että se saikin kaikki valveutuneet mielenosoittajat muodostamaan anarkia-A:n suurkirkon portaille Helsingissä. Kirkko antaa moiselle siunauksensa, mutta hakaristi olisi ollutkin suorastaan naurettava näky. Ideologisesti ei kummassakaan suurta eroa.

Yksi kummallisimmista asioista, joille en keksi mitään järjellistä selitystä, on nykyisen vasemmiston avoin rasistisuus. Jos Ku Klux Klan tai natsit asettivatkin mustat rodullisesti valkoisten alle, molempien aatteiden juuret kumpuavat sosialismista. Nykyiset sosialistit väittävät, että koska mustat eivät selviä valkoisen miehen patriarkaatissa, heitä tulee "positiivisesti diskriminoida". Kyse on kuitenkin samasta asiasta: mustat ovat alikehittyneitä heidän mielestään.

Toinen kummallisuus on nykysosialistien järjenvastainen halu kieltää kuolemanrangaistus, mutta samaan aikaan he suorastaan tyrkyttävät abortteja. On vaikea keksiä kahta asiaa, jotka ovat enemmän ristiriidassa keskenään. Ehkä samalle tasolle pääsee huoli ilmaston lämpenemisestä ja halusta avata Euroopan rajat kehitysmaista tulevalle siirtolaisuudelle. Mikä ajaa nykyistä poliittista ilmapiiriämme moiseen? Mihin on hävinnyt länsimaisen ihmiskäsityksen perustana ollut antiikin filosofinen ajattelutapa? Mihin on kadonnut kriittisyys ja järjen käyttö?

Mielestäni parhaan selityksen tarjoaa tämä artikkeli PJMedia -verkkolehdessä. Sen mukaan 25% nuorista amerikkalaisista pitää Stalinia hyvänä hallitsijana. 21% äänestäisi kommunisteja ja vain 42% pitää kapitalismia hyvänä yhteiskuntamallina. Mistä johtuu, että sosialistinen ideologia jyrää perinteisen länsimaisen filosofisen maailmankatsomuksen?

Olen sitä mieltä, että islam ei ole uskonto. Suomalainen uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen esittää, että uskonnolla on neljä piirrettä: Se otetaan vakavasti, sen jakaa ryhmä ihmisiä, sitä käytetään oman elämän hallintaan ja se tarjoaa käsityksen pelastuksesta tai vastaavan eksistentiaalisen selityksen maailman synnystä. Kuten huomataan, islam ei täytä viimeksi mainittua: Koraanin mukaan naiset eivät pelastu paratiisiin vaan he toimivat siellä seksiorjina. Naiset eivät myöskään voi käyttää islamia oman elämänsä hallintaan, koska sitä hallitsee mies.

Ideologialla on tämän The Imaginative Conservative -julkaisun mukaan kolme ominaisuutta: ne ovat poliittisia uskontoja, jotka ovat luonteeltaan horisontaalisia eivätkä vertikaalisia (eli määräävät ihmisten keskinäisistä suhteista eivätkä ihmisten jumalsuhteesta), ovat radikaaleja eivätkä varovaisuuden ja harkitsevaisuuden periaatetta noudattavia, kostavat kilpaileville ideologioille ja erityisen raa'asti oman ideologian väärintulkitsijoille. Kuten Neuvostoliittoa joskus kuvattiin, ensin bolsevikit tappoivat vihollisensa, sen jälkeen kävivät omiensa kimppuun. Islamin suhteen sama kehitys on jo nähty - verisimmät riidat käydään muslimien kesken ja vääräuskoiset saavat osansa vasta kun ideologia leviää heidän keskuuteensa.

Suomi on niin pieni ja syrjäinen kolkka, jonka johdossa on romakkaniemien ja huhtaloiden kaltaisia sosialisteja, että täältä mikään korjausliike ei lähde liikkeelle. Vasta kun Keski-Eurooppa ryhtyy - mikäli ryhtyy - torjumaan islamisaatiota ja Yhdysvallat omia sosialistejaan, voimme odottaa jotain muutosta suomalaiseen politiikkaan. Siihen asti olemme ajopuuna virrassa, joka johtaa kohti eurooppalaisen filosofian tuhoa. Nähtäväksemme jää, onko oma sukupolvemme se, joka katkaisee vuosituhantisen varovaisuuden periaatteen nostaen ideologiset opit perinteiden ja järjen yläpuolelle. Vauhti on kova ja yrityksen puutteesta nuorta sukupolvea ei voi moittia. Götz Aly kirjoittaa kirjassaan Hitler's beneficiaries miten nuoret olivat natsi-ideologian sanansaattajia (kuva alla).

torstai 1. syyskuuta 2016

Kannattaako äänestää?

Rakkaat lukijani,


Aurinko on kiertänyt kotiplaneettaamme Maata taas muutaman valominuutin päässä sitten edellisen päivitykseni. Tiedätte sanonnan "ei mitään uutta auringon alla". Lainaan Kauko Kareen pamflettia "Tähän on tultu" vuodelta 1967:
1. Kunnioittakaamme valtiota, demokraattisena järjestelmänä, Snellmanin tavoin. Kansakunnalla ei ole korkeampaa henkisen ja älyllisen ("siveellisen") yhteistoiminnan muotoa kuin valtio.

2. Todetkaamme, että valtio toteutumismuodoissaan antaa aina sijaa arvostelulle, koska "kaikki valta turmelee käyttäjänsä ja täydellinen valta turmelee täydellisesti" (Wyndham Lewis, Paavo Soukka).

3. Valtion kunnioittaminen vaatii siis kansalaisilta valtiollisten velvollisuuksien ja vapauden vaatimusten jatkuvaa ylläpitämistä, vallassaolijoista huolimatta ja usein heitä vastaan - kuten nyky-Suomessa.

4. Demokraattisen julkisuuskäytännön vallitessa ja joukkotiedostusvälineiden aikana vallassaolijoilla ja puoluepyrkyreillä on käytössään monia tehokkaita kielellisen vaikuttamisen eli propagandan keinoja. On siis joka hetki varjeltava demokratian sanaston, varsinkin sen perussanaston, säilymistä puhtaana ja kirkkaana. On oikein tulkittava sanat itsenäisyys, oikeus, edistys, taantumus, kansallisuus jne. Jos niiden tosiasiallinen sisällys hämärtyy, vallankeskitys voi pukeutua "vapaamielisyyden", taantumus "edistyksen" sanalliseen kaapuun. Aito radikalismi sanan varsinaisessa merkityksessä onkin tarkistettua, tiukasti tutkittua asiallisuutta.

5. Kuten kielen symbolit (sanat), voivat myös valtion henkilösymbolit joutua väärennysyritysten kohteiksi. Johdonmukainen analyysi antaa tulokseksi joko aidon tai epäaidon, älyllisesti rehellisen tai älyllisesti epärehellisen johtajan (Mannerheim - Kekkonen). Asemasta riippumaton tutkiskelu on siis välttämätön. Kaikissa tapauksissa demokratia torjuu myytit, sen arvonmuodostus perustukoo aina asiallisuuteen.

6. Parhaat valtiolliset toimintanormit ovat perityt ja tavallisesti kirjoittamattomat. Usko organisaatioiden ja "suunnitellun" uuteen ihmeitä tekevään voimaan on ominaista totalitarismille; suhtautukaamme varoen paljoon suunnittelukirjallisuuteen, jonka tendenssinä on monopolisaatio ja vallankeskitys.
Kareen kirjan julkaisusta on kulunut 50 vuotta. Kare (k. 1996) tuskin julkaisi kirjaansa siksi, että olisi lapsellisesti uskonut muutosta tapahtuvan omana elinaikanaan. Tuskin uskoi muutoksen tapahtuvan edes lastensa tai heidän lastensa aikana. Hän halusi dokumentoida poliittisen väärinkäytön kaukaisille sukupolville, jotta he ymmärtäisivät, että mikään ei muutu.

Kuulin tarinan, jossa metsästäjä ampui karhua. Kuti meni ohi. Karhu tuli ja raiskasi ampujan. Karhun löntystellessä pois, mies ampui uudestaan. Taas ohi. Karhu palasi ja totesi: "Taisit tykätä siitä".

Suomessa on nähty Kauko Kareen kuoleman jälkeen lukuisa määrä "jytkyjä": Koiviston valinta, Ahtisaaren valinta, Halosen valinta, Persujen nousu ja tuho. Mikään ei ole muuttunut. Äänestäjät vievät lappunsa uurnille kuin lampaat. Kun muutosta ei tapahdu äänestämällä, muutos tapahtuu äänestämättä. Eduskuntavaalien matalin äänestysaktiivisuus oli noin 68% vuoden 2011 vaaleissa. Jos aktiivisuus laskee lähelle 50%:ia, valtiovallan oikeutus on olematon. Tähän on tultu.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Miksi Soininvaara ei tuomitse islamia ideologiana?

Blogikollega Yrjöperskeles kirjoitti melko tyhjentävästi (Kaksi epistolan julistajaa) pitkälti samasta aiheesta kuin blogiveli Vasarahammer omassa vastineessaan (DDR tänään) eurooppalaisen sosialismin nykytilasta. Molemmat herrat toteavat, että sosialismin varhaiset ideologit ja toteuttajat Marxin, Leninin, Stalinin ja Hitlerin sanoin eivät luottaneet siihen mahdollisuuteen, että Euroopasta tulisi sosialistinen demokraattisin keinoin. Vastakkaista näkemystä edustivat mm. ruotsalaiset Myrdalit ja amerikkalainen Roosevelt New Deal -ohjelmineen. Lisäksi nostan demokraattisen sosialismin suureksi tähdeksi James Curleyn, joka on aivan syyttä suotta jäänyt pimentoon sosiaalidemokratian historiallisessa katsannossa.

Blogini lukijoista valtaosa on sitä ikäluokkaa, joka muistaa Neuvostoliiton ja nuoremmat lukijat voivat ammentaa Venezuelasta ja Kuubasta samanlaisia edistyksellisiä mielikuvia. EU on jo muuttunut liberaaliksi fascismiksi, joka käsitteenä on esitelty Jonah Goldbergin saman nimisessä kirjassa. Kun Britannia äänesti erostaan EU:sta, oli hämmentävää lukea väitteitä, joiden mukaan "nuorten tulevaisuus oli poljettu maahan eläkeläisten ja sivistymättömien voimin". Saksalainen historioitsija Götz Aly nosti esiin erinomaisessa kirjassaan "Hitler's beneficiaries", että vallankumoukset ovat aina nuorten tekemiä. Kun Hitler nousi valtaan 1933, hän oli natsi-puolueen vanhin johtaja vaatimattomalla 44-vuoden iällään. Pahamaineinen lääkäri Mengele oli vasta 22-vuotias.

Sosialismin ydin kiteytyy sanaan "edistyksellisyys", jolla tarkoitetaan uusia, raikkaita ajatuksia, joita nuoriso edustaa. Sen vastapainona on konservatismi, jonka jarrumiehinä aiemmat ikäluokat seisovat. On luonnollista, että vasta itsenäistymässä olevat ikäluokat kaipaavat vahvaa sosiaalista näkökulmaa, jonka mukaan yhteiskunta on turvaverkosto (fascia), joka suojelee sosiaalisesti heikossa asemassa olevia keski-ikäisiltä varakkailta miehiltä. Tämä on sosialismin arvoväittämä kuten liike-elämässä asia ilmaistaisiin.

Aivan samoin kuin Hitler liittoutui Jerusalemin suurmuftin Amin al-Husseinin kanssa, nykyiset eurooppalaiset sosialistit ovat löytäneet islamista itselleen sopivan kumppanin. Ei ole sattumaa, että natsit pitivät vihollisinaan samoja tahoja kuin nykyiset Vihreät: kristinuskoa, kapitalismia ja kulutusta. Omasta ideologiastaan vieraantuneet Vihreät syyttävät poliittisia vastustajiaan natseiksi tai - Stalinin sanoin - "äärioikeistolaisiksi". Suomalaisen Vihreän ideologian arvostettu oppi-isä Osmo Soininvaara vähätteli blogissaan islamilaista terroria, mikä on ymmärrettävissä ensisijaisesti sitä kautta, että niin Soininvaaralla kuin Nizzan terroristillakin on yhteinen vihollinen - kristitty valkoinen mies.

Olemme parin viimeisen vuoden aikana nähneet islamilaisen terrorin kiihtyvän Euroopassa. Kuvaavaa on, että tätä terroria ei eurooppalainen poliittinen eliitti mitenkään tuomitse ideologisesta lähtökohdasta. Päin vastoin - he ymmärtävät iskujen perimmäiset motiivit samoin kuin Marx, Lenin ja Hitler: yhteiskunnan eriarvoisuus ruokkii (oikeutettua) väkivaltaa. En muista yhdenkään merkittävän sosialistin tuominneen islamin ideologiaa, ja syy on siinä, että islam on yhteiskunnallisena ideologiana saman kaltainen kuin sosialimin muutkin haarat. Eiväthän sosialistit tuomitse natsiaatettakaan muilta osin kuin siltä, että se halusi säilyttää kansallisvaltiot. Muilta osin natsiaatteen yhteiskunnallisia tavoitteita nykyiset puolueemme ajavat itsekin kiivaasti.

Ja aivan samoin kuin Hitler, myös meidän sosialistijohtajamme liittoutuvat muslimien kanssa. Sodan jälkeen sosialistinen antisemitismi katosi Euroopasta pitkäksi aikaa, mutta se nukkuu koiran unta, ja tällä kertaa sen herätti muslimien laajamittainen maahanmuutto. Sitä maahanmuuttoa puolustaessaan eurooppalainen Vihreä-liike asettuu ratapölkyiksi alle kiskojen, jotka vievät tuhoon.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Keskinen-Foxell-Arhinmäki

Iso-Britannia äänestää tällä viikolla siitä, eroaako se EU:sta. Tarkalleen ottaen kyseessä on neuvoa antava kansanäänestys ja mahdollisen - toivottavan - eron käytännön seurauksia on mahdotonta arvioida tässä vaiheessa. Tätä kirjoittaessani vaikuttaa siltä että saarivaltio äänestää EU:lle ei. Jäsenyyden kannattajat ovat pääosin valtion tuista riippuvaisia: opiskelijoita, pienituloisia ja tietenkin kehitysmaista lähtöisin olevia vähätuloisia. Kaikkia yhdistaa Curley-ilmiön mukaisesti se, että heidän tuloistaan merkittävä osa on tulonsiirtoja valtiolta (ja EU:lta).

Kuvaavaa tilanteelle on, että moni vasemmistolainen kannattaa esimerkiksi Skotlannin eroa Isosta-Britanniasta tai Katalonian eroa Espanjasta. Sama porukka Paavo Arhinmäen johdolla seuraa haaraisine kielineen potkupallon EM-kisoja, jotka ovat jäänne Euroopan kansallisvaltioiden ajoilta. Näkyvin jalkapalloa seuraava poliitikkomme Paavo Arhinmäki on lajia tunteville tullut tutuksi lajin väkivaltaisesta viihteellistämisestä. Venäjän joukkueen väkivaltainen toiminta 2016 Ranskan EM-kisoista on raivostuttanut perinteiset potkupallon kannattajat, jotka silmiään ummistamatta ovat aiemmin hyväksyneet ja - Arhinmäen tapaan myös osallistuneet - väkivallan ihannointiin. Arhinmäen tapauksessa viittaan tragikoomiseen huuteluun, jossa peliä turvanneita poliiseja provosoitiin virantoimituksessa kuolleiden poliisien ja heidät tappaneen tanskalaisen vankikarkurin yhteenotossa "Missä on Holsti, missä on Palo - Steen Steen Christensen".

Laittamalla Holstin ja Palon tilalle Keskinen ja Foxell, saa käsityksen siitä järjen vähyydestä, jota entinen ministeri ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja Arhinmäki on toiminnallaan osoittanut. En henkilökohtaisesti osoita järin suurta kunnioitusta Suomen poliisia kohtaan sen takia, että heidän paha taipumuksensa selitellä ylilyöntejään jälkikäteen - "en tiennyt" ja "tottelin vain määräyksiä" - tuo mieleen totalitarismin myötäjuoksijat. En pidä poliiseja mitenkään varsinaisesti pahantahtoisina vaan ainoastaan - valtaosaa heistä - hiukan jälkeenjääneinä. Tällä en halua karkoittaa blogini lukuisia poliisilukijoita vaan korostaa, että (Fobbaa lukuun ottamatta) te ette kuulu tuohon arvostelemaani porukkaan.

Kehotan lukijoitani miettimään, millä todennäköisyydellä on silkkaa sattumaa, että johtavat vasemmistopoliitikot (Arhinmäki, Andersson, Honkasalo, Koivulaakso ja Soininvaara) hyväksyvät väkivallan käytön toisinajattelijoita kohtaan ja että heille Palefacen uusi laulu on vain uusi Marseljeesi. Ranskan Suuri vallankumous nimittäin totesi, että vapauden, veljeyden ja tasa-arvon lisäksi neljäntenä vallankumoukseen kuului kuolema - toisinajattelijoille.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Kun maailma järkkyi - Kesä 2016

Globaalin politiikan pärskeet lyövät härmäläisen saunojan kasvoille kuin syksyinen sade järven rannalla. Pärskeistä voi erottaa kolme eri astetta. Ensimmäinen on YK-, toinen on EU- ja kolmas on NATO-vastaisuus.

YK-vastaisuus on laajin ja jonkinlainen sateenvarjo alemmille tasoille. Se ilmenee ennen kaikkea ilmastonmuutoksena, joka oikeuttaa oikeastaan kaiken kuvitteellisen ja nykyisin myös kuvittelemattoman politiikan tavoitteet. Siinä siirtomaaherruus löytää itsensä negaation. Kehitysmaiden ajotaidottomat opettavat helleenis-kristityn maailman miehille kilvanajoa naisen käsittelyssä. Naisen paikka on kaavussa ja vääräuskoisen kaasussa.

EU-vastaisuus rakentuu kolmen pylvään varaan. Ensimmäinen on fascismin kovaa ydintä eli korporatismi. Siinä työmarkkinoilta suljetaan pois ihmisiä kartellisoimalla työväki. Vain valitut ja politiikkaan sitoutuneet saavat tehdä töitä - muut ostetaan sosiaalituilla ulos työmarkkinoilta. Toinen on sääntelyn ja lupaviidakon määrä, jolla rajoitetaan työmarkkinoilta poissuljettujen mahdollisuus työllistää itsensä. Kun edes suuryritykset eivät menesty eri viranomaisten kanssa (Nordean "veroparatiisit") niin miten saman kilpailuedun voisivat saada pienet yritykset? Toinen hyvä esimerkki on Oiva-suositukset ravintoloissa - alkoholitarjoilusta laajemmin puhumattkaaan. Kolmantena tekijänä on huippuunsa hiottu veroaste, joka nostaa hinnat tappiin ja ylikin.

Asiantuntijan myydessä palveluitaan (olkoon mitä tahansa parturista liikkeenjohdon konsulttiin), hän maksaa ensin 24% alvia. Sen päälle täysin abstraktia eläkevakuutusmaksua noin 25%. Lopuista hän maksaa tuloveroa hurjimmillaan 50%. Käteen jäävästä osuudesta maksetaan asunto ja elätetään perhe, tankataan auto ja ostetaan perjantaipullo. Yrittäjälle itselleen jää noin 1/5 osa siitä lisäarvosta, jonka hn työllään tekee. Toki, matalapalkkainen ja harmaan verokilpailun markkinoilla kilpaileva parturi tai kebab-pitseriasti kykenee kiertämään veroja ja nostamaan vähän nettotulojaan, mutta reitit alkavat olla tehokkaasti tukitut. Tuo 50%:n veroaste koskee lähinnä korkeaa jalostusastetta tuottamaan kykeneville yrittäjille.

Nykyisin pimeänä maksaminen alkaa olla mahdotonta. Vain tuttavilta uskalletaan ottaa rahaa pimeästi - tuntemattomilta riski on liian kova. Maalaispaikkakunnilla käteinen on edelleen suosittu maksutapa, jos asiakas tunnetaan entuudestaan. Suomeen rantautuu kuitenkin basaarimeininki kovaa vauhtia, kuten legendaariset kuuden euron pitseriat paljastavat.

Kolmantena NATO-vastaisuus: Siinä missä YK:n vastustajat ovat "denialisteja" ja EU:n vastustajat "äärioikeistolaisia" niin NATO:n vastustajat ovat putinisteja. Kai tähän on pakko linkittiää Yes-pig Aron haastattelu. Perinteisessä länsimaisessa yhteiskunnassa Aron väitteille olisi naurettu - nyt niitä pidetään arvokkaina todisteina sille, että kansalaiset eivät saa päättää omista asioistaan.

Myönnän rehellisesti itsekin kuuluneeni 90-luvulla EU:n kannattajiin. Pidin väyrysiä ja vastaavia juntteina, joita ei tarvitse kuunnella. Ajattelin parhaaseen monet-laiseen tapaan, että pieni eliitti eduskunnassa omaa sellaista tietoa ja taitoa, jota pitää käyttää ja toteuttaa kansan tahdosta riippumatta. Myönnän avoimesti, että iän mukanaan tuoma tyhmyys tai kokemus on muuttanut mielipiteeni.

Edelleenkkään en usko demokratiaan, jos sillä tarkoitetaan enemmistön oikeutta päättää vähemmistön oikeuksista, kuten asia nykyisin on. Päin vastoin, luotan perustuslailliseen tasavaltaan, jossa perustuslaki määrää vähemmistön oikeudet, joita enemmistö ei voi rajoittaa poliittisesti korrektein vaatimuksin tai uskonnollisin vakaumuksin. Tasavalta taas määrää, että kansaa kuunnellaan joko järjestämällä kansanäänestyksiä tai perustuslaissa on säädetty, miten poliitikot saavat valtaansa käyttää. Se tarkoittaa, että poliitikot eivät saa päättää kasvisruokailusta, uusiutuvasta energiasta, maahanmuutosta jne. Jos kansa haluaa kasvisruokailua, tuulivoimaa tai pakolaisia, asioista pitää ensin järjestää kansanäänestys.

perjantai 13. toukokuuta 2016

Pravdan Ville Similän uskontunnustus

Ville Similä kirjoitti Pravdaan, että Juice Leskinen on palvonnan kohde Suomessa. Itse kohtuullisen kauan Juicea kuunnelleena tiedän, että Juice ei palvontaa arvostanut. Veikkaan että Villen kaltainen supersuvaitsevainen inhoaa Juicea koska tämä kyseenalaisti Vihreän panteismin laulussaan Kun Allah saapuu kaupunkiin jo 90-luvun puolivälissä somali-invaasion alettua Neuvostoliiton romahdettua.

Olen käsitellyt samaa aihepiiriä aiemminkin (Kun Allah saapuu kaupunkiin 2.4.2012). Ilmeisesti Ville ei sitä ole lukenut kun on blokannut minut Twitter-tililtään. Huvittavaa että suvaitsevaiset blokkaavat toisinajattelijoita, vaikka näiden twiittejä pääsee lukemaan toisella selaimella tai kirjautumatta Twitteriin.

Oletan että Pravda alkaa Juicen vastaisen kampanjan samalla tavalla kuin se aloitti Mamban Tero Vaaraa vastaan. Hämmästyttävintä tässä Juicen biisissä on sen kaukonäköisyys. Toisin kuin Ville Similän kaltaiset infantiilit, Juice kykeni näkemään ja erottamaan vaaralliset ideologiat. Hänhän teki myös Hitleristä ja Mussolinista pilkkaa aikana, jolloin - minä mukaan lukien - juuri kukaan ei ymmärtänyt islamin, sosialismin ja fascismin yhteisiä juuria.
Kun Allah saapuu kaupunkiin
hän törmää länsimaiseen kulttuuriin.
Pääsemme haaremiin,
ja perehdymme koraaniin.
Ja kumarramme pään:
jos vaikka sattuisimme hyötymään.

Kun Allah saapuu maisemiin,
me saadaan siitä juttu Suosikkiin.
Ja aamutelkkariin, ja Hesariin,
ja Kainuun Sanomiin.
Niin jumala tuo jumalten
on kiistämätön listaykkönen!

Allah Allah, nähdään moskeijalla.
Allah Allah, nähdään moskeijalla.

Kun Allah saapuu kaupunkiin,
hän ensin soluttautuu Vihreisiin.
Ja pariin demariin,
ne tunkee päänsä turbaaniin:
näin yhtä päätä rukoillaan
ja perseet osoittavat Uumajaan!

Allah Allah, nähdään moskeijalla.
Allah Allah, nähdään moskeijalla.

torstai 12. toukokuuta 2016

Miksi en tue hyvinvointivaltiota?

Wikipedia ei ole varsinkaan suomenkielisenä lähteiden parhaasta päästä, ja se mielessä pitäen: Espoolainen Kokoomusvaikuttaja Kai Lintunen kirjoittaa puolueensa johtajien kannattavan hyvinvointivaltiota. Miten Wikipedia kuvailee hyvinvointivaltiota:
Valtiolle on annettu keskeinen rooli kansalaisten elintason ja toimeentulon varmistamisessa.

Järjestelmän painopiste on tulonsiirroissa.

Antiikin Roomasta kehittyi loppuvaiheissaan hyvinvointivaltio tunnuksenaan "leipää ja sirkushuveja".

Neuvostoliitto oli hyvinvointivaltion pioneeri.

Natsi-Saksakin tosin oli hyvinvointivaltio.

Sosialismi ja kommunismi tukevat yleensä hyvinvointivaltiota voimakkaasti.

Konservatismin ja liberalismin monet muodot (kuten libertarismi) suhtautuvat hyvinvointivaltioon kriittisesti.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion luomisessa keskeisenä on pidettu Axel Hägerströmin perustaman Uppsalalaisen koulukunnan arvonihilististä ajattelutapaa ja oikeusfilosofiaa.
Tuetko sinä hyvinvointivaltiota?

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Miksi EU ei vielä ole hajonnut?


Jukka Hankamäki esittää blogissaan todella mielenkiintoisen väitteen:
Nähdäkseni ainoa syy, joka pitää Euroopan unionia koossa, onkin vain nykyisen Venäjän uhka.
Ajatus tuntui ensi alkuun pähkähulluta, mutta kun Hankamäellä ei ole ollut tapana kirjoitella pähkähulluja, piti oikein pysähtyä miettimään väitettä.

Väitteen puolesta puhuu se, että Eurooppa on omaksunut liberaalin fascismin eli käytännössä demokraattisen sosialismin. Maallisen hallinnon läheinen liittolainen - kirkko - on myös taipunut omaksuen kaikki panteistiset väitteet ilmaston lämpenemisestä toteemeina toimivien tuulimyllyjen autuuteen.

Hankamäen väite on siinäkin mielessä uskottava, että EU omalla toiminnallaan on kärjistänyt kriisejä lähialueillaan. Pasifistisen EU:n luomat valtatyhjiöt ovat täyttyneet islamilaisella vallankumouksella aiheuttaen Venäjääkin suuremman uhan eurooppalaisille. Ehkä siksi, että EU-johtajat kuvittelevat olevansa supervallan johtajia, vaikka todellisuudessa heillä on Vatikaanin tavoin nolla prikaatia. Ehkä siksi, että he eivät ole ymmärtäneet, että maailmassa on miljardeja ihmisiä ja kymmeniä valtionpäämiehiä, joita demokratia, yksilön vapaudet tai suvaitsevaisuus kiinnosta pätkän vertaa.

Nykyisen EU:n ja Venäjän kriisin laukaisi toki Krimin valtaaminen, mutta siinäkin EU voi katsoa peiliin sikäli, että se suorasukaisesti kosi Ukrainaa lähemmäs itseään, vaikka Venäjälle nimenomaan Ukraina on se valtio, jossa sijaitsee Moskova-johtoisen slaavi-imperiumin toinen puoli. Moskovan miehitys oli ja on totta kai "väärin" ja "tuomitsen" ja "irtisanoudun" siitä kaikin keinoin ja painavin puheenvuoroin, mutta joku syyhän Venäjällä toimiinsa oli. Toisin kuin Talvisodan tapauksessa, Moskova ei tarvinnut "turvallisuuspuskuria". Krim on niin köyhä, ettei edes ryöstöretkestä voi puhua. Etninen puhdistuskaan ei oikein tule kyseeseen, kun Krim oli melko puhtaasti venäläinen. Valtaamalla Krimin Putin ikään kuin vahingossa tuli samalla luoneeksi EU:lle olemassa olon oikeutuksen - suojella eurooppalaisia pahalta Putinilta, joka kaiken lisäksi vastustaa EU:n keskeisiä arvoja.

Moskovan kannalta Krimin valtaus oli suora nyrkin isku päin Brysseliä ja avoin uhkaus sotilaallisen toiminnan laajentamisesta, mikäli EU jatkaa Venäjän etupiiriin kuuluvien maiden ronkkimista. Vastaavalla tavalla - tai siis käänteisellä tavalla - Obama toimi Kuuban suhteen ja purki kauppapakotteet ja avasi diplomaattiset suhteet omaan etupiiriin kuuluvalla saarellaan. Pakotteita voi laittaa ja niitä voi purkaa - nyt EU on päättänyt pitää pakotteet voimassa, vaikka niillä ei selvästi ole ollut toivottua tulosta. Moskovan heittämää sotilaallista haastetta Bryssel ei ottanut vastaan (eihän sillä ole armeijaakaan) ja muslimit huomasivat, että Bryssel ei kykene puolustamaan omia rajojaan ja aloittivat kansanvyöryn.

Ystäväni kävi äsken Viipurissa ja kertoi, että kaupan on kaikkia niitä "luksuselintarvikkeita" joita Venäjä ennen toi kuten vaikkapa norjalaista pussilohta. Nyt venäläiset ovat itse alkaneet kasvattaa lohta, joten jos ja kun kauppasaarto joskus puretaan, ei meidän Valiokaan tule enää saamaan omaa myyntiään siellä samalle tasolle. Ehkä se on hyväkin, jos asiaa ajatellaan kilpailun kannalta.

Britannian euroero heikentää EU:n sotilaallista voimaa, mikä vastaavasti vie EU:n uskottavuutta toimia eurooppalaisten tukena ja turvana Venäjää vastaan. Suomeen Britannian ero ei sotilaallisesti suoraan vaikuta, koska meillä on voimakas varusmiespalvelukseen perustuva alueellinen maanpuolustus. Ikivanha valtakunnan hallitsemisen periaatehan on, että mikäli ongelmia sisäpolitiikassa, luo ulkoinen kriisi. Juuri näin Eurooppa on toiminut ja jatkaa toimimistaan kunnes se hajoaa takaisin itsenäisiksi kansallisvaltioiksi. Jos siis Hankamäen väite on totta tai riittävän tarkka kuvaamaan totuutta, niin silloin voisin melkein väittää että Britannian euroeroa ei tule. Jos tulee, sen vaikutus on samanlainen kuin mikä oli Berliinin muurin murtumisella.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Kannattaako käsijarrusta vetäistä mutkassa?

Suomea vaivaa puujalka, joka on näkyy selvimmin kyvyttömyytenä erottaa tulevaisuuden vaihtoehdoista unelmat ja tosiasiat. Poliittinen eliitti yhdessä virkakunnan kanssa tarjoaa vaihtoehdoiksi unelmia, joiden arvostelijoita kutsutaan fobikoiksi tai yhä suoremmin myös vihapuheen lietsojiksi. Kauas ei historiassa tarvitse mennä löytääkseen yhtymäkohtia, ja kaikissa niissä yhteinen nimittäjä on usko sosialismin unelmiin. Tämän hetken voimakkain utopistisen yhteiskunnan puolestapuhuja on islam, josta eurooppalaset sosialistit ovat löytäneet hyvän kumppanin. Olkoonkin, että muslimit eivät kauaa katso sosialistien harhaoppisia ateistisia tai panteistisia näkemyksiä.

Suomen puujalka estää Suomea toimimasta suomalaisten hyväksi. Aivan samoin kuin Terijoen hallitus uskoi ajavansa suomalaisten etua, nykyiset internationalistiset ja antinationalistiset sosialistit uskovat tuottavansa suomalaisille maanpäällisen nirvanan antamalla kansakuntamme päätökset Mekan tai Brysselin käsiin (Moskovan sijaan). Niin sairas kuin Kreml nykyisin onkin ja niin hullu kuin Putin onkin, Venäjän vastustaminen on valjastettu - ei suomalaisten vaan - Brysselin eduksi.

Saksan itäisen armeijan komentaja Kurt von Tippelskirch totesi, että suuret kansakunnat selviävät aina jopa hävityn sodankin jälkeen, mutta Suomea hänen kävi sääliksi sen sidottua toiveensa Karjalan palauttamiseksi Saksan sotaonneen. Toisin kuin 1939, Suomen kansaa ei edustanut vieraan vallan hallitus kuten nykyisin vuonna 2016. Suomen tulevaisuus kansakuntana on käsittääkseni jo ohittanut sen kuuluisan Kelju K. Kojootin rotkon reunan ylityksen, ja nähtäväksi jää, miten nopeasti suomalaisuus katoaa monokulttuurisuuden synkkään jatkumoon.

Suomen tulevaisuus näyttää samalta kuin Viron menneisyys. Suomesta tulee samalla tavalla monikulttuurinen kuin Tallinnasta, jossa venäläisten osuus on huomattava. Suomea venäläiset eivät valtaa vaan apukoulun oppimäärän sisäistäneet muslimit. Heidän kanssaan voi elää samalla tavalla kuin olemme nähneet New Yorkissa, Lontoossa, Madridissa, Pariisissa, Brysselissä, Kölnissä, koko islamilaisessa maailmassa tai Israelissa. Amerikkalaisissa suurkaupungeissa on kokemusta monikulttuurisuuden hedelmistä, ja niitä kannattaa käyttää opintomateriaalina tutustuessaan Suomen tulevaisuuteen. Maailma ei tähän pääty vaikka se seisahtuukin pitkäksi aikaa paikalleen.