Australiassa on hiukan samanlainen ongelma kuin Suomella. Suomessa pääministeri Matti Vanhanen erosi puolueensa romahtaneen kannatuksen siivittämänä. Kannatushan ei putoa noin vain kuin kivi taivaalta jonkin luonnonlain mukaan, vaan putoamiselle on joku syy samalla tavalla kuin elohopealle lämpömittarissa - ei sekään huvikseen liiku. Without action, there is no reaction, kuten jossain elokuvassa sanottiin.
Matti Vanhanen (s. '55) jätti paikkansa Mari Kiviniemelle (s. '68) 22.6.2010, kun taas Australian pääministeri Kevin Rudd (s. '57) jätti paikkansa Julia Gillardille (s. '61) 24.6.2010. Ruddin naama alkoi vituttaa liikaa äänestäjiä. Ruddin ensiteko pääministeriksi tultuaan oli Kioton sopimuksen allekirjoitus, mutta lievästi sanottunakin se on vain tahra paperilla. Ruddin oli helppo pistää nimi alle, koska se ei maksa Australialle mitään - toisin kuin eurooppalaisille meidän poliitikkojemme vastaava päätös.
Rudd on makeaan diplomaattielämään tottunut ammattipoliitikko, joka pelastettiin lobbariksi. Vanhanen oli ennen valtaantuloaan tehnyt ihan oikeita töitäkin ja oli ilmeisen tottumaton makeaan elämään, koska kusi nousi lippaan asti hännystelijöiden nuoleskelussa, mutta niin vain lobbariksi päätyi hänkin. Kiviniemi ja Gillard tulivat virkoihinsa ilman äänestäjien heille myöntämää valtuutusta, minkä luulen vielä kostautuvan molemmille. Nauttikoot nyt, kun vielä voivat. Kiviniemi on todellinen poliittinen broileri (27-vuotiaana eduskuntaan), kun taas Gillard on menestynyt siviilityössäkin (lakiyhtiön osakas).
Kuvaavaa kuitenkin, että Kiviniemestä on Wikipediassa alle puolen sivun artikkeli, vaikka hän on pääministeri (ok, pienen valtion, mutta kuitenkin), kun taas Gillardista on monisivuinen artikkeli yksityiskohtaisine tietoineen uskonnollisia asioita myöten. Australiassa, muuten, poliitikko voi myöntää olevansa ateisti, kun Suomessa Tarja Halonen valehteli virkaansa päästäkseen jotain tyyliin "suhteeni Jumalaan on läheinen". Australia on meistä katsottuna perinteinen konservatiivien hallitsema maa, mikä selittää omalta osaltaan Australian ja Amerikan läheisen yhteistyön.
Australiassa keskustellaan maahanmuutosta aivan toisilla äänenpainoilla kuin Suomessa. Australiaan otetaan vain ammattitaitoista työvoimaa, kun taas Suomeen tullaan kerjäämään. Australiassa on kuitenkin samat ongelmat kuin Euroopassa Lähi-idästä tulleiden siirtolaisten kanssa. Saarelaiset kauhistelevat muslimi"nuorten" toistuvia hyökkäyksiä intialaissiirtolaisia vastaan. Gillard yritti tilkitä maahanmuuttajien virtaa Itä-Timorin avustuksella, mutta toistaiseksi tuloksetta.
Tällä kertaa Gillard iskee kirveensä kiveen uudella energiapaketillaan. Tiedän, sellainenhan Suomessakin juuri sorvattiin. Gillardin hahmotelmassa sähkön kulutusta alennetaan kieltämällä esimerkiksi eräitä kodinkoneita - tiedän, meillä kiellettiin hehkulamput. Suunnitelmissa on kusaista lapsiperheen pyykki- ja ruokakoriin kieltämällä joitain kuivaimia ja suuria jääkaappeja. Niin, eihän sillä väliä jos sitten ostaa kaksi pientä jääkaappia yhden suuren tilalle, mutta maksaahan se toki. Koska hallituksella ei riitä miehiä ja naisia joka kotiin varmistamaan politiikkansa läpimeno ja kodinkoneiden energiatehokkuus, se valtuuttaa sähköyhtiöt vahtimaan ihmisiä heidän omissa kodeissaan hallituksen politiikan mukaisen käyttäytymisen.
Ilmastonmuutos on edelleen 25 vuotta kehittämisensä jälkeen vain teoria. Oppi ilmastonmuutoksesta täyttää uskonnollisen lahkon tai kultin vaatimukset. Sitä vaan tulee ihmetelleeksi, että voiko seuraava hallitus sitten päättää, että joka kodissa on/ei ole raamattua, Marxin Pääomaa tai Tuntematonta sotilasta, joka sentään on melkoisen nationalistinen teos.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti