torstai 22. heinäkuuta 2010

Piiri pieni pyörii

Jokainen YK:n toimintaan tutustunut tietää, mistä aineksista järjestö on kyhätty. Ei niin pientä sukua tai kaveriporukkaa taida tässä maassa olla, etteikö jokainen olisi kuullut faittereiden eli YK:n rauhanturvaajien kertomuksia YK:n holtittomasta varojen käytöstä ja tasa-arvoon perustuvasta valkoisia sortavasta, rasistisesta henkilöstöpolitiikasta. YK:n toiminnasta on tehty erinomainen dokumentti (UNMe-movie), joka jokaisen itseään kansainvälisen politiikan kommentoijan tulisi ehdottomasti katsoa.

Samahan oli YK:n edeltäjän eli Kansainliiton kanssa, eli ei vika ole laitoksessa tai toteutuksessa vaan siinä, että ylikansalliset hallinnot, kuten Kansainliitto, YK ja Komintern, eivät yksinkertaisesti toimi. Ihminen ei ole tarkoitettu elämään kahlittuna kommunismin tai minkään muunkaan ismin ikeessä. Suomessa on kesästä 1940 asti muistettu tuomiopäiväin pasuunain voimalla muistuttaa, että Kansainliitto tuomitsi Neuvostoliiton hyökkäyksestä Suomeen. Osin syynä on se, että Suomella ei kylmänsodan aikana oikeastaan ollut muita tukijoita kuin YK, eikäsenkään tuki minkään arvoista olisi ollut. Mutta saatiin kansalle uskoteltua, että olemme me sentään moraalisesti oikeassa. Todellisuudessahan Suomi ei koskaan äänestänyt Venäjän etujen vastaisesti ja sitä kiemurtelua oli nautinnollista seurata.

Usein muistetaan sanoa, että se oli Kansainliiton viimeinen teko, itse asiassa, ennen toimintansa loppumista. Ja mitä kävi todellisuudessa? Kansainliitto kokoontui joulukuussa 1939 tuomitsemaan Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen. Valtuutettujen rohkeus oli kääntäen verrannollinen heidän kotimaidensa etäisyyteen Neuvosto-Venäjästä. Yleiskokous asetti 15-jäsenisen toimikunnan tutkimaan Suomen vaatimuksia, mutta edes tutkintotuomareiksi ei saatu kuin 13 maata, ja sekin oli vahvasti Etelä-Amerikan miehittämä. Molotovin kieltäydyttyä kutsusta saapua rauhanvälitykseen Geneveen, toimikunta esitti kaikkia jäsenmaita tuomitsemaan Neuvostoliiton ja antamaan kaikkea Suomen tarvitsemaa apua.

14.12.1939 Kansainliiton yleiskokous hyväksyi esityksen, mutta kaikki Baltian ja Pohjolan maat esittivät siihen varauksia. Viime hetkellä vielä Ruotsi ja Latvia vapautuivat neuvoston jäsenyydestä välttäen näin heille kiusallisen äänestyksen. Loppujen lopuksi esityksen puolesta äänestivät seuraavat historiallisesti tiukat siteet Suomeen pitäneet maat:
Englanti, Ranska, Belgia, Etelä-Afrikka, Egypti, Bolivia ja Dominikaanivaltio. Tass (silloinen Venäjän virallinen uutistoimisto) virnuilikin seuraavaana päivänä "arvovaltaisten neuvostopiirien hymyilevän ironisesti" äänestystulosta.

YK:n toimintaa ja erityisesti sen korealaisen puheenjohtajan Ban Ki Moonin johtamista on haukuttu sellaiseksi, mikä ei ole tästä maailmasta (US). Kaikki YK:n johtajat ovat olleet enemmän tai vähemmän surkuhupaisia (Kurt Waldheim, U Thant [Golliwog 4.7.2010] ja Boutros Boutros Ghali), ja leimaa antavana piirteenä järjestössä onkin kaikenlainen korruptio ja kähmintä. Yksi hauskimmista kuulemistani on se, kuinka Libanonissa kiellettiin YK-ajoneuvoja tervehtimästä toisiaan, koska ghanalaiset laskivat molemmat kädet irti ratista aiheuttaen lukuisan määrän onnettomuuksia. Irvokkainta on puolestaan YK:n Ihmisoikeusneuvosto, joka on tuominnut Israelin lukuisia kertoja ihmisoikeusrikkomuksista puuttumatta kuitenkaan kertaakaan Israelin naapurivaltioiden toimintaan. Ehkä syynä on Ihmisoikeusneuvoston sellaiset jäsenmaat kuten Bolivia, Kuuba, Kiina, Venäjä, Jordania ja Saudi-Arabia.

Siihen nähden, kuinka kuuluisa YK on epäpätevyydessään, tuntuu lähes aavemaiselta, kuinka avoimesti kaikkien maiden poliitikot (erityisesti pienten vasemmistolaisten) kuitenkin järjestöä palvovat. Ja mikä ettei - moni ihastuisi diplomaattipassiin, parinkymmenentonnin tuloihin ja 50-vuotiaana eläkkeelle. Ei kohtuuton rasitus.

YK yhdisti kaksi omaa organisaatiotaan (ilmatieteenlaitoksen ja ympäristöohjelman) vuonna 1988 antamaan poliittisia lausuntoja jäsenvaltioidensa hallituksille toimista, joilla ehkäistään ilmastonlämpeneminen. Raportti kokonaisuudessaan ja lukuisa määrä muita IPCC:n ympärillä olevista toimista ei kestänyt päivänvaloa, joten YK:n pääsihteeri Ban Ki Moon ja IPCC:n puheenjohtaja Rajenda Pachauri pyysi InterAcademy Counsilia (IAC) nimeämään tutkijalautakunnan selvittämään YK:n toimintaa ilmastonmuutoskaaoksessa. Tarkastellaanpa hiukan lautakunnan kokoonpanoa (Climate change):

1. Harold T. SHAPIRO
Lautakunnan puheenjohtaja. Sattumoisin Alfred P. Sloan säätiön pitkäaikainen hallituksen jäsen (CV s. 2). Sloan jakoi juuri 45.000 dollaria (Sloan s. 21) Rajenda Pachaurin yritysryppäälle TERI-konsernille (wikipedia) ent. TATA Energylle.

2. Roseanne DIAB
Kansainvälisen otsonikomission (IOC) virkamies. Maailmanluonnonsäätiö WWF palkitsi Diabin (aivopesula).

3. Carlos Henrique de BRITO CRUZ
FAPESPin johtaja, joka päättää Brasilian hallituksen ympäristöntutkimuksen määrärahoista.

4. Maureen CROPPER
Maailmanpankin virkamies. Hallituksen jäsen ekojärjestössä (RFF), joka rahoittaa Pachaurin TERI-konserniin. Työskentelee Maailmanpankissa, joka ostaa konsulttipalvelunsa IAC:ltä. Mitä hän tässä porukassa tekee? Maailmanpankki komentaa itse itseään?

5. Jingyun FANG
Pekingin yliopiston ympäristölaitoksen opettaja.

6. Louise O. FRESCO
Hallituksen jäsen Rabobankissa, joka välittää päästökauppaoikeuksia CLIMEX-nimisellä markkinapaikalla.

7. Syukuro MANABE
Kolmiulotteisten ilmastomallien pitkäaikainen mallintaja. On työskennellyt Kansainvälisessä merien ja ilmakehän tutkimuslaitoksessa (NOAA). Hänen lempinimensä on "kasvihuonekaasujen isä" johtuen hänen ilmastomalleistaan. Hän pääsee tuomariksi oman elämänuransa tieteelliseen arviointiin :-)

8. Goverdhan MEHTA
Intian tieteellisen instituutin entinen johtaja. Instituutin perusti TERI-konserni (Wikipedia), jota nyt siis johtaa Pachauri.

9. Mario MOLINA
IPCC:n neljännen raportin johtavia tutkijoita. Kuinka hänen uskotaan kykenevän arvioimaan omaa työtään ulkopuolisena?

10. Sir Peter WILLIAMS
Britannian tieteellisen seuran varajohtaja (British Royal Society). Seuran presidentti Lordi Rees väitti (Telegraph), että ihmiskunnan selviytymismahdollisuudet ovat 50:50.

11. Ernst-Ludwig WINNACKER
Euroopan tiedeneuvoston ensimmäinen johtaja.

12. Abdul Hamid ZAKRI
YK:n yliopiston (Institute of Advanced Study) johtaja. Johtajana myös Malesiassa sijaitsevassa "Kestävän kehityksen instituutissa".

Kaikki valitut henkilöt ovat suoraan tai epäsuorasti mukana IPCC:n toiminnassa, ja he ovat viettäneet koko työuransa on rahoitettu erilaisten monikansallisten järjestöjen palkkalistoilla. Minkälainen mahtaakaan olla tutkimuksen lopputulos, mitä luulette?

Ei kommentteja: