Fiilaten ja höyläten

Minua ansioituneempia kirjoittajia, jotka ovat käsitelleet libertarismia (klassinen liberaali), on runsaslukuisesti. Se, mikä olen ja miksi olen tullut, perustuu puhtaasti omiin kokemuksiini ja jakamiini mielipiteisiin muiden kanssa. Olen myös kohtuullisen varma, että antiikin klassisen filosofian hyveet ja paheet ovat mukana libertarismin ytimessä, kuten ne ovat mukana koko länsimaisen nykykulttuurin ajattelussa.

Aloitan aivan perusteista eli elämän tarkoituksesta. Minua miellyttävät sekä sellaiset ajatukset, joissa lisääntyminen mainitaan, että sellaiset, joissa osoitetaan nöyryyttä siunaamalla jokapäiväinen leipämme. Molempia näkökulmia voi perustella sekä teistisellä että luonnontieteellisellä näkökulmalla. Omaa elämää tulee osata arvostaa, koska muuten sillä - eikä kenenkään muunkaan - elämällä ole mitään arvoa.

Seuraavalla tasolla mietin yksilöiden järjestäytymistä yhteisöiksi ja yhteiskunniksi. Tässäkään uskonnollinen tai ateistinen maailmankatsomus eivät mitenkään johda eri lopputulemiin, koska kyseessä on tulkintaero suhteessa julkisen vallan ja yksilönvapauden suhteissa. Niin jyrkkä kommunisti kuin despootti Allahin palvelijakin voivat nähdä, että valtion (tai seurakunnan) on tarkasti vahdittava ja nuhdeltava hallintoalamaisiaan. Vastaavasti hurskas hengenmies ja korkeasti koulutettu ydinfyysikko voivat olla sitä mieltä, että Jumala (tai luonto) viime kädessä toimii tuomarina. Suhde yhteiskuntaan on sovittavissa ja tarvittaessa muutettavissa. Riittävä määrä käytännönläheisyyttä tarvitaan sen ymmärtämiseksi, että libertaarille omien oikeuksien siirtäminen yhteiskunnalle pieniltä osin voi jopa parantaa hänen vapauttaan, koska tällöin yhteiskunta vahvistaa ne rajat, joiden sisällä toimiessaan yksilöä ei voida rankaista mistään.

Tiedetään, että ihmiset huolehtivat omista rahoistaan tarkemmin kuin toisten rahoista. Libertaarille yhteinen omaisuus ei tarkoita sitä, että se ei ole kenenkään. Libertaari ymmärtää, että se on kaikkien, ja tuhoamalla kaikkien omaisuutta hän rikkoo niiden yksilönvapautta, jotka nauttivat tai hyötyvät yhteisen omaisuuden hyödyntämisestä. Niin ollen libertaari ei likaa tai saastuta yhteistä omaisuutta, koska hän tietää joutuvansa vastuuseen toisten vapauksien rikkomisesta. Libertaari ei ehkä osallistu yhteismaan ylläpitoon, mutta hän ei taatusti sitä hajota.

Esimerkki voi olla puisto, jonka läpi kulkeva libertaari ei roskaa sitä, koska tietää joutuvansa keräämään roskansa pois tai joutuvansa verolle siitä, että julkinen sektori ottaa siivouksen vastuulleen. Valtiouskoiset, etatistit, eivät moisesta välitä, koska heistä yhteismaan siivous kuuluukin valtiolle, joten sitä voi roskata mielin määrin. Puiston keskellä olevaan kaivoon taikauskoinen libertaari heittää kolikon ja toivoo kaikkea hyvää. Punavihreä etatisti kusee salaa kaivoon, koska kustannukset eivät lankea hänelle kuin pieniltä osin eivätkä edes nouse, koska kaikkihan kuuluu valtiolle kuitenkin. Puiston toisella reunalla kulkee tie, jolle vihreä ystävämme on asettanut nauloja, koska vihaa liikkumisen vapautta ja helppoutta. Libertaari pysäyttää autonsa, juoksee kiireen vilkkaa varoittamaan muita, koska tietää, että lyömällä laimin senvelvollisuutensa, hän saattaa joutua korvaamaan vahingon, jota hän ei yrittänytkään estää pahenemasta. Vihreälle etatistille asia on yhdentekevää, koska valtiohan maksaa kaiken - joka tapauksessa.