lauantai 7. elokuuta 2010

Ruokkiva käsi

Uutisissa kerrotaan, että kahdeksan länsimaista silmälääkäriä ja kaksi paikallista opasta on tapettu Afganistanissa (Iltalehti). Vielä 60-luvulla Afganistan kehittyi ripeästi ja siellä vieraili paljon turisteja, hippejä pääasiassa, mutta sillä kuitenkin oli kytköksiä ulkomaailmaan. Maahan suunniteltiin jopa suurta laskettelukeskusta ja useita golf-kenttiä länsimaisten turistien houkuttelemiseksi. Länsi kuitenkin käänsi maalle selkänsä - eihän sillä ollut mitään strategista merkitystä kylmän sodan aikana - ja Neuvosto-Venäjä tunki likaisen nokkansa yhä syvemmälle maan asioihin. Maassa tehtiin käytännössä sosialistinen vallankumous, jota Venäjä sotilaallisesti tuki. Venäjän miehityksessä kuoli vajaa pari miljoonaa ihmistä ja kuutisen miljoonaa pakeni naapurimaihin, lähinnä Pakistaniin.

Tavallisen ihmisen on mahdoton ymmärtää, että joku haluaa tappaa hyvää hyvyyttään auttamaan saapuneen lääkärin. Vähän sama asia kuin kuuluisaksi tulleet Rosengårdin "nuoret", jotka kivittävät paloautoja ja ambulansseja. Toisaalta pidän tapettuja lääkäreitä melkoisen hyväuskoisina, jos tieto pitää paikkansa, että he työskentelivät kristillisen järjestön hyväksi. Muslimimaissa vähäinenkin epäilys uskonnollisesta toiminnasta voi viedä hengen.

Georg August Wallin (k. 1852) on yksi kummallisimmista suomalaisista. Hän opetteli lääketieteen perusteet, arabian ja islamin niin hyvin, että hän kykeni asumaan Saudeissa vuosikausia näytellen kiertävää lääkäriä. Vaikka hän ei kääntynyt muslimiksi, voidaan sanoa, että hän oli perehtyneempi islamiin paremmin kuin moni islamilainen oppinut, rahvaasta puhumattakaan. Hänen jopa onnistui tehdä pyhiinvaellus Mekan mustan kiven luo. Nykyisin tiedetään, että Wallinia ennen vain parikymmentä kristittyä oli onnistunut kiven näkemään. Wallin suunnitteli naivansa ystävänsä 15-vuotiaan tyttären ja asettuvansa aloilleen, mutta viiden vuoden oleskelun jälkeen hän varomattomuuttaan paljastui, ja hänen annettiin ymmärtää, että hänet surmattaisiin, jos hän jää.

Lähi-idästä Kiinan rajalle ulottuva islamilaisen maailman ydinalue on ihmiskunnan näyteikkuna kurjuuteen. Vielä 90-luvulla mustaa Afrikkaa pidettiin toivottovimpana kolkkana maailmassa, mutta islam ja muutamat siihen liittyvät tavat ovat onnistuneet tuhoamaan toiveet alueen kehityksestä. Afganistanissa joka neljäs lapsi kuolee ennen viidettä syntymäpäiväänsä. Kansalaisten keski-ikä on 45 vuotta - naisilla luonnollisesti matalampi. Kaksi kolmasosaa afgaaneista ei osaa lukea.

Islamilaisen tavan mukaan puoliso on mieluiten oma serkku, koska tästä mies pitää paremmin huolta kuin ventovieraasta. Ajatus perustuu siihen, käytännössä havaittuun tosiasiaan, että oman serkun hylkääminen jättää naisen joka tapauksessa miehen suvun elätettäväksi, kun taas vieraan naisen voi "palauttaa" vaimon veljien taakaksi. Kun useita sukupolvia jatkunut sisäsiittoisuus yhdistetään huonoon ravintoon, YK:n arvioiden mukaan 60% afgaanilapsista kärsii vähintään lievästä ruumiillisesta ja henkisestä alikehittyneisyydestä. Luku on järkyttävän suuri. Se tarkoittaa selkokielellä sitä, että Afganistan on käytänössä yhtä suurta, valtavaa keskitysleiriä, jossa portinvartijoina istuu lauma uskonoppineita.

Jos tyttöjen asiat ovat huonot, ei poikienkaan tulevaisuus ole valoisa. Jokainen kynnelle kykenevä laitetaan Madrassiin (Wiki), jossa he opettelevat Koraanin ulkoa arabiaksi - ei omalla kielellään. Kovin korkeaa älynlahjaa ei siihen hommaan tarvita. Ongelma ei ole pelkästään afgaanien ja pakistanilaisten, vaan myös vapaamielisemmät Välimeren alueen islamilaiset kansat kouluttavat poikansa nimenomaan uskonnollisesti. Pari vuotta sitten Hesarissa haastateltiin kairolaista keskiluokkaista perhettä, jonka kaksi tytärtä aikoivat opiskella lääkäriksi ja opettajaksi, mutta perheen isän silmäterät, kaksi veljestä, laitettiin pienestä pitäen madrassiin.

Kaikissa maissa on huomattu ero hyvin ruokitun kaupunkiväestön ja köyhällä maaseudulla elävän väestön kesken. Puhutaan "maalaistolloista" tai "junteista". Afganistan ja Pakistan ovat käytännössä lähes puhtaasti maaseutuvaltaisia maita. YK:n rauhanturvaajat, jotka kouluttavat Afganistanin poliisijoukkoja kertovat, että valtaosa oppilaista on joko pöllyssä tai huonoilla älynlahjoilla varustettuja. Myös havainnot poliisien toiminnasta maaseudulla tukevat tätä käsitystä.

Kun Eurooppa uhkasi romahtaa kommunismin ikeen alle ja kaksi sosialistista aatetta kilpaili maanosan herruudesta, Yhdysvallat puuttui kehitykseen tukemalla entisen emämaansa Englannin kannalta vähäisempää vaaraa eli Stalinin johtamaa Neuvosto-Venäjää. Sodan jälkeen Yhdysvallat jäi alueelle yli 60 vuodeksi turvaamaan kehitystä ja patoamaan Neuvosto-Venäjän pyrkimyksiä alistaa myös läntinen Eurooppa kommunismille. Sama toistui Koreassa, jossa Amerikka on ollut läsnä jo 50 vuotta, ja edelleen se joutuu kalistamaan aika ajoin sapeliaan Pohjoisen kommunisteille. Japaniin Amerikka asetti länsimaisen demokratian ja jäi seuraamaan sen noudattamista, ja seuraamista on jatkunut sielläkin jo yli 60 vuotta.

Vietnam on melkeinpä ainoa paikka, Kuuban ohella, josta amerikkalaiset lähtivät pois sulkien oven takanaan. Niinpä molemmat maat ovat edelleen kaikilla mittareilla mitattuna maailman huonoimpien maiden joukossa. Aina säännöllisin väliajoin kuulee, että Kuubassa on kaikille maksuton julkinen perusterveydenhoito. Maksuton se on siksi, että kenelläkään ei ole rahaa. Julkinen se on siksi, että yksityisyritteliäisyys on kielletty. Perusterveydenhoitoa se on siksi, että vain poliittinen eliitti saa erikoissairaanhoitoa. Kommunismin ja islamin valtataistelu Afganistanissa muistuttaa monessa mielessä 40-luvun Eurooppaa, jossa neuvostokommunismi ja kansallissosialismi pyrkivät kukistamaan toisensa.

Afganistan on romahtanut yhteiskunta, joka nousee jollain aikavälillä jaloilleen. Irakilaisten tilanne on helpompi, koska Iran, Turkki ja Saudi-Arabia eivät kukaan pysty ottamaan aluetta hallintaansa. Afganistanin tilanne on pahempi, koska ydinasevaltio Pakistan käytännössä päättää, mihin suuntaan pastujen tilanne kehittyy. Ja koska Pakistanin johdossa on suurta ymmärrystä talibanien suuntaan, Afganistanissa tarvitaan vielä vuosikymmeniä länsimaita. Kukapa olisi 60-luvulla arvannut, että moinen turha maaläntti nousee parissa sukupolvessa läntisen maailman suurimmaksi turvallisuusuhaksi.

Katie Bakerin artikkeli "Miksi toisilla kansoilla on korkeampi ÄO?" Newsweekissä.

Ei kommentteja: