Yhdysvaltain keskuspankin eli Fedin entisen pääjohtajan Paul Volckerin johtama selvitysryhmä paljasti viisi vuotta sitten YK:n toistaiseksi suurimman häpeätahran: oil-for-food -ohjelman, jolla YK salli Saddam Husseinin johtaman Irakin myydä öljyä ostaakseen maansa köyhille ulkomailta ruokaa ja lääkkeitä. Ohjelman suurin ongelma oli tietysti se, että sillä sementoitiin ja laillistettiin Saddam Husseinin diktatuuri kaikkine mielivaltaisuuksineen. Toinen, mutta myöhemmin paljastunut, ongelma oli korruptio. YK on järjestö, jossa korruptio on samanlainen vitsaus kuin kaikissa kommunistimaissa. YK:n rauhanturvaajat ovat kertoneet jo Kyproksen ajoilta, kuinka korkeat virkamiehet myivät YK:n ajoneuvoja paikallisille rosvopäälliköille. YK:n rauhanturvaajiksi on köyhillä mailla kova hinku, koska YK:n maksama korvaus jokaisesta rauhanturvaajasta ylittää moninkertaisesti sen, mitä ghanat sun muut rauhanturvaamisen arvostetut suurmaat maksavat sotilailleen. Suomikin saa YK:lta korvauksen, mutta se ei kata puoliakaan kuluista. Pahimmillaan YK:n köyhien maiden rauhanturvaajista maksamat ns. saippuarahat ovat menneet suoraan kyseisen pataljoonan upseerien henkilökohtaisille tileille.
Öljyä ruoasta -ohjelma antoi eri tahoille oikeuksia ostaa irakilaista öljyä myydäkseen sen eteenpäin maailmanmarkkinoille. Huvittavimpia yksityiskohtia on Venäjän ortodoksiselle kirkolle annetut oikeudet, mutta kokonaisuudessaan ohjelma on paljastavimpia osoituksia YK:n läpimädästä korruptiosta. Vastikään ruotsalainen Inga-Britt Uhlenius jätti tehtävänsä YK:n korruptionvastaisen tutkinnan johtajana. Läksiäislahjakseen rouva haukkui YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonin maan rakoon. Uudeksi johtajaksi valittiin kanadalainen Carman Lapointe-Young.
Carman koitti saada Volckerin tutkijaryhmässä kunnostautuneen Robert Appletonin avustajakseen, mutta pääsihteeri esti yrityksen vedoten "sukupuolten ja etnisten ryhmien tasa-arvoon" YK:n virkojen täytössä (NY Post). YK:n virkojen täyttö on samanlainen vitsi kuin Espanjan lennonjohtajat, joille valtion johtama sikäläinen liikennevirasto on myöntänyt järjettömät 350.000 euron vuositulot (Tekniikka&Talous). Suomalaisista poliitikoista erityisesti Tarja Halonen, mutta myös muut vasemmistopoliitikot, on kunnostautunut YK:n suoranaisessa palvonnassa. YK:n merkitys ilmasto"tieteessä", Israelin ihmisoikeustilanteen toistuvassa arvostelussa ja kyvyttömyys ehkäistä minkäänlaista kriisiä ennakolta ovat jo legendaarisia.
Lyhyesti sanottuna, YK on järjestö, joka toimii tasa-arvon periaatteita noudattaen. Kuten kaikessa elämässä, myös YK:ssa tasa-arvon nimissä rajoitetaan toisen yksilön tai ryhmän vapauksia. Tasa-arvon vastustajaksi julistautuminen on Euroopassa yleensä ja Suomessa erityisesti vaarallista, koska eihän kukaan voi vastustaa tasa-arvoa! Sehän on samaa kuin hakkaisi ja raiskaisi lapset, naiset, neekerit, köyhät ja vammaiset, jos valtio ei olisi estämässä. Ihminen, joka vastustaa tasa-arvoa on rasisti, fasisti, kapitalisti, sovinisti ja natsi. Kuitenkin, jokainen avoimella sektorilla työskentelevä tai työskennellyt ihminen voi kertoa, että ei siellä noudateta tasa-arvoa, mutta silti asiakkaat ovat tyytyväisiä. Jos yrityksellä on kaksi asiakasta, joista toinen on tärkeämpi kuin toinen, tärkeämpää asiakasta palvellaan paremmin. Tämä on perusasia, jonka jokainen omaa järkeään käyttävä ihminen ymmärtää ja hyväksyy.
Lopuksi esimerkki siitä, mitä tasa-arvon tuominen liike-elämään käytännössä merkitsee. Asiakas saapuu dna:n matkapuhelinmyymälään ja haluaa ostaa halvimman tarjolla olevan puhelimen. Esillä on Samsung hintaan 29 euroa ja Nokia 38 euroa. Myyjä suosittelee asiakasta vaihtamaan nykyisen liittymänsä (perusmaksu 1 euro kuukaudessa) 24 kuukauden määräaikaiseen liittymään, jolloin asiakas voisi ostaa 150 euron hintaisen Nokian puhelimen 24 eurolla. Asiakas toteaa, että hän on ollut tyytyväinen dna:n asiakas jo seitsemän vuotta, eikä häntä tarvitse yrittää sitoa kahdeksi vuodeksi. Asiakas pyytää myyjää välittämään palautetta esimiehilleen, koska kaiketi dna:llakin myyjiä koulutetaan säännöllisesti, ettei pitkään asiakkaana olleille kannattaisi tarjota tuollaisia kahden vuoden sitoumuksia. Myyjä selittää, että dna tarjoaa tasa-arvoisesti kaikille - sekä uusille että vanhoille - asiakkaille sopimukset samoilla ehdoilla. Asiakas kehottaa myyjää selvittämään dna:n markkinointiosastolta, että onko halvempaa pitää nykyinen asiakas vai hankkia uusi asiakas. Myyjä kiertelee, että tokihan markkinointi väittää, että nykyisen asiakkaan pitäminen on edullisempaa... Asiakas tiedustelee, että onko myyjä sitten eri mieltä. Myyjä vastaa, että ei sinänsä, mutta hänen palkastaan iso osa on sidottu määräaikaisten sopimusten saamiseen.
Ikivanha, mutta konsulttien välttelemä, liikkeenjohdon havainto on, että sitä saa mitä tilaa. Jos myyjän työtä arvioidaan uusilla määräaikaisilla sopimuksilla, myyjät myyvät määräaikaisia sopimuksia. Kukaan ei vaan ole huomannut kysyä, mitä asiakkaat haluavat. Matkapuhelimissa hinnat ovat vakiintuneet nykyisille tasoilleen jo vuosia sitten. Vaikka liittymämyynti on erittäin aktiivista, kuluttaja ei hyödy ns. sentin vertaa vaihtaessaan Tele Finlandin Saunalahteen, koska hinnat ovat käytännössä samat. Palvelussa on pieniä eroja, mutta hinnan takia operaattorin vaihtaminen on (lyhyesti sanottuna) pääsääntöisesti tarpeetonta. Niinpä myös edullisimman hinnan tarjoaminen asiakkaalle on pääsääntöisesti tarpeetonta. Operaattorin kannattaisi panostaa pitkäaikaisiin asiakkaisiin ja tarjota heille uusia elämyksiä, kuten vaikkapa ilmaiset puhelut heinäkuussa kaikille yli viisi vuotta asiakkaina olleille. Ei kai tämä näin vaikeaa ole ymmärtää? Tunkekaa se tasa-arvo jo ahteriinne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti