YK:n pääsihteeri Ban ki-Moon kävi viettämässä idyllisen viikonlopun rahoillamme, tai no lähinnä amerikkalaisten veronmaksajien rahoilla, Itävallan Alpbachissa. Pääsihteerin esikunta valmisti matkaa varten muistion (Secretary-General's retreat), kuinka maailmaa tulisi johtaa. Ja vähemmän yllättäen - kenen maailmaa tulisi johtaa. YK:n johtajien näkemä kuva itsestään ylikansallisina poliitikkoina, joita ei edes valita kansalaisten äänillä, tuo väkisin mieleen rautaesiripun aikaisen maailman.
Leninin aikaan vielä uskottiin Marxin väitteeseen, että tapahtuu maailmanlaajuinen sosialistinen vallankumous, eikä sosialismin toteuttaminen ole yhdessä maassa edes mahdollista. Kun muistetaan, että saksalaiset avustivat avokätisesti Venäjän kommunisteja ensimmäisessä maailmansodassa, on helppo ymmärtää, miksi venäläiset odottivat erityisen innokkaasti vallankumousta juuri Saksaan, Marxin kotimaahan. Bolsevikkien kiitollisuudenvelka Saksaa kohtaan oli niin suuri, että he toivoivat voivansa luoda sosialistisen Venäjä-Saksan valtioliiton. Sodan jälkeen Saksa oli lyöty hylkiö samoin kuin Venäjä. Ne ryhtyivät laajamitaiseen keskinäiseen sotilaalliseen yhteistyöhön, jossa Saksan asevoimia koulutettiin Venäjällä rauhansopimuksen pykälien kiertämiseksi ja vastaavasti puna-armeija sai tärkeää tietotaitoa. Vähitellen Venäjän tuki saksalaisille kommunisteille alkoi tuottaa tulosta, eikä vallankumousyritykset olleet silloisen tulkinnan mukaan mahdottomia, vaikka nykytietämyksellä pelko oli ehkä kuitenkin liioiteltua. Joka tapauksessa, tie oli auki Hitlerille ja hänen pyrkimyksilleen pysäyttää venäläistyylisen sekasortoisen kommunistidiktatuurin leviäminen Eurooppaan. Kotkanpesä on muisto ajoista, jolloin kansallisvaltioilla oli maailman johtajien mielestä tilaa vain menneisyydessä.
Bolsevikit eivät tyytyneet vain odottelemaan maailmanlaajuisen kommunistisen vallankumouksen puhkeamista, vaan he perustivat kommunistisen internationaalin, Kominternin, johon kaikkien maiden kommunistiset puolueet liittyivät toimiakseen Kremlin äänitorvina. Suomalainen Otto Wille Kuusinen oli Kominternin henkinen kätilö jos ei sentään isä. Komintern rahoitti ja koulutti ulkomaisia kommunisteja avokätisesti ensin tsaariperheen ja Venäjän keskuspankin varoilla ja myöhemmin myymällä viljaa Saksaan, mikä aiheutti varovaisesti arvioiden viiden miljoonan venäläisen kuoleman nälkään 1930-luvulla. Stalin lakkautti Kominternin 1939 osoittaakseen länsimaille rauhanomaiset pyrkimyksensä, mutta todellisuudessa Venäjä toimi loppuun asti eräänlaisena afganistanina, josta kaikki länsimaiden tuhoa valmistelleet tahot saivat turvapaikan, koulutusta ja rahaa.
Mitään todellista maailman kansojen solidaarista vallankumousta ei sen enempää Stalin kuin kukaan muukaan bolsevikki ajanut. Heillä oli yksi ainoa päämäärä; slaavilainen diktatuuri Euroopassa. YK:n halu suitsia kansallisvaltioiden valtaa on jokseenkin pöyristyttävää. ki-Moonin muistiossa todetaan, että ilmastonmuutoksen varjolla ajetut tavoitteet kansallisvaltioiden alistamiseksi YK:n valvontaan ovat ehkä epäonnistuneet lopullisesti. Raportissa todetaan kuitenkin, että vuoden 2009 finanssikriisin takia tarvitaan pääomamarkkinoiden paljon tiukempaa säännöstelyä. Raportti on julkeudessaan hämmentävä. Siinä harmitellaan kansallisvaltioiden oikeutta itsenäiseen päätöksentekoon ja - lähinnä vauraitten länsimaiden - haluttomuutta sitoutua jakamaan tasaisemmin maailman taloudellisia varoja. Länsimaiden tulee muuttaa kulutustottumuksiaan, ja sen toteuttamiseksi tarvitaan ylikansallinen organisaatio (YK) valvomaan pääomamarkkinoita, päästökauppaa ja siirtolaisuutta. Kummallisesti taas nämä kolme asiaa nivoutuvat yhteen. Historiallisesti ainoa asia, jota Komintern ei noista ajanut, oli ilmastonmuutos, koska niin nerokasta suunnitelmaa, jolla kansa pyytää ruoskimaan itseään, Stalinin johdolla vasta harjoiteltiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti