maanantai 27. joulukuuta 2010

Kiusa se on pienikin kiusa

Sain juuri ja juuri vatsakumpuni yli luettua lahjakirjani, Gustav Hägglundin Me olimme nuoria sotilaita. Suosittelen, vaikka niinhän minä aina. Hägglund kommentoi lyhyesti asevelvollisuusarmeijan erikoislaatuisuutta Suomen oloissa tavalla, joka on minusta varsin uskottava. Hänen mielestään keskeinen syy, miksi muut pienet Euroopan maat ovat luopuneet asevelvollisuudesta ja luovuttaneet asellisen maanpuolustuksen Amerikan sateenvarjon alle johtuu siitä, että ne saivat niin huonot kokemukset maanpuolustuksesta viime sodissa, eivätkä usko kykenevänsä yksin puolustamaan maataan. Järkevä työhypoteesi vähintään.

Pohdin myös presidentti Halosen toivetta, että suomalaiset matkailisivat Venäjälle ahkerasti. Joo... Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni suomalainen siellä oikein on käynyt. Venäjänmatkailussa hulluinta on se, että venäläiset eivät itse panosta pätkän verta siihen, että he toivottaisivat turistit maahansa tervetulleiksi. Ei osata vieraita kieliä edes hotelleissa. Ruokalistat on kyrillisillä, asenne on kuin neekeriplantaasin omistajalla ja muutenkin touhu tuntuu holtittomalta. Kuka hullu sinne haluaa mennä kiusattavaksi?

Lopuksi asetan kysymyksen tuohon sivupalkkiin. Käsitellään tällä kertaa hiukan jälkijättöisesti Joulun teemaa eli kilttiyttä. Uutisissa luki, että ensihoidossa kilpailutetaan ambulansseja niin tiukasti, että miehistöt ovat puutteellisesti koulutettuja, mistä ymmärrettävästi aiheutuu tiettyjä hoitoon liittyviä turvallisuusuhkia. Olen nyt muutaman kerran törmännyt tilanteeseen, jossa työntekijää syytetään työpaikkakiusaamisesta, koska työntekijä ei suostu työskentelemään toisen työntekijän kanssa. Syyt ovat vaihdelleet, mutta pohjimmiltaan niissä on minun mielestäni kyse siitä, että työnantaja on palkannut tehtävään henkilön, jolla ei välttämättä ole osaamista tai kokemusta suoritua tehtävästään. Tilanteet ovat hankalia, mutta minua kiinnostaa tietää, kuinka paljon työpaikkakiusaamista Suomessa oikein on.

Ei kommentteja: