Muurinmurtajat kansainvaelluksella

Maahanmuuttajanaiset kokevat Suomessa paljon väkivaltaa, uhkailua ja alistamista, kertoo Mainos-Totuus nettisivustollaan. Blogosfäärin sameassa päässä allasta tästä asiasta on puhuttu jo vuosia, joten uutinen ei ole kenellekään yllätys. Ellei uutinen ole se, että kunniaväkivallasta Suomessa on tehty uutinen.

Minulle on pohjimmiltaan melko yhdentekevää - ei kuitenkaan täysin - miten maahanmuuttajat kohtelevat toisiaan ja perheenjäseniään. Minä kun olen sen verran monikulttuurinen ja suvaitsevainen, että hyväksyn erilaisia tapoja elää ja olla. Kun sanon "ei täysin", tarkoitan, että en kuitenkaan haluaisi näitä primitiivisesti käyttäytyviä klaanilaisia tänne kymmeniä tuhansia. Enkä edes tuhansiakaan, mutta siltä osin toiveeni on jo pilattu.

Poliisijohtaja Robin Lardothan ehti vilauttaa sammakkoa kielen päällä vaatiessaan rikollisille maksettujen tukien perumista, vaikka nyt saman jo kiistääkin. Tietenkään tämä tukien poisto ei koske maahanmuuttajien kotouttamista, johon rahaa riittää kuin EKP:n setelikoneesta.

Hämmästyttävin on kuitenkin Maikkarin uutisen tämä kohta:

Ulkopuolisten on kuitenkin vaikea muuttaa tilannetta.

– Muutoksen on lähdettävä perheestä. Monesti interventiot epäonnistuvat. Monet haluavat hyvää lapsilleen, mutta se, mikä on hyvää, voidaan kyseenalaistaa, Gerbert kuvailee tilanteita.

Siksi Gerbert toivookin, että syrjäytymiseen ja eristäytymiseen saataisiin puututtua.

Siinä kuvastuu hyvinvointiyhteiskunnan keskeinen ongelma: perheillä on liikaa valtaa. He saattavat kasvattaa lapsensa väärin. Aikaa ei ole hukattavaksi, joten yhteiskunnan kynnystä puuttua perheiden sisäisiin asioihin täytyy jälleen kerran madaltaa.

Oletan, että mistään ei löydy ns. täyspäistä suurimittaisen humanitaarisen maahanmuuton tai muutoin vaan rajojen avaamisen kannattajaa, joka ei olisi tiennyt, että länsimaiden ulkopuolella käsitys naisen kunniasta on kulttuurin arvomaailman kulmakivi. En myöskään usko, että kukaan humanitaarisen maahanmuuton tai rajojen avaamisen kannattaja ei olisi ymmärtänyt, että perheen, suvun ja klaanin arvomaailman muuttaminen vie aikaa vähintään pari-kolme sukupolvea.

En usko sitäkään, että nämä mainittua politiikkaa tukeneet eivät olisi tienneet, että sallimalla maahanmuuttajien oikeudet oman kielensä käyttöön koulutuksessa ja viranomaistoiminnassa vain hidastaa sopeutumista uuteen kotimaahan. Jos he eivät tienneet näistä kehityskuluista, niin silloin koko harjoitettu politiikka on ollut virheellistä. Jos he tiesivät, niin silloin tietoinen pyrkimus on ollut valvonnan lisääminen humanitaarisella maahanmuutolla ja rajojen avaamisella.

Kotini on linnani muuttuu monikulttuurisessa maassa muotoon Kotilinnani muurinmurtajat.

[Kuvalähde]