sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Ei varastettu vesi kaivossa pysy

Götz Alyn kattavassa tutkimuksessa kerrotaan, miten natsi-Saksa verotti suuyrityksiä, yrittäjiä, maanomistajia, porvareita ja muita "luokkavihollisia" rahoittaakseen valtavat tulonsiirrot työväestölle turvatakseen hallintonsa vallan. Siinä missä Yhdysvalloissa ja Englannissa sodan aikana palkansaajien tulot keskimäärin olivat vain 25-35% sotaa edeltävästä tasosta, Saksassa vastaava suhde oli 75%. Aly kertoo kuvaavan esimerkin erään ryöstön anatomiasta:
Emil ja Henny Uhlmann omistivat 12.500 valtakunnanmarkan säästöt ja 34.700 markan kiinteistön. Vertailun vuoksi, alle 6.000 euron vuosituloja ei verotettu. Summat ovat nykyrahassa noin 10-kertaiset. Eli Uhlmannit olivat tyypillistä iäkkäämpää keskiluokkaa nykyrahassa noin 500.000 euron nettovarallisuudellaan.

Huhtikuussa 1940 pariskunta pakeni Luxemburgiin (aina voit muuttaa pois Suomesta jos tää on niin sosialistinen maa - anyone???) ja sai mukaansa 10 markkaa kumpainenkin. Heidän kiinteistönsä siirrettiin valtion nimeämälle edunvalvojalle, joka siirsi vuokratuotot valtion haltuun lakien mukaisesti. Helmikuussa kiinteistö takavarikoitiin heidän menetettyään Saksan kansalaisuutensa, ja marraskuussa 1941 heidän Saksaan jääneiden jälkeläistensä menetettyään Saksan kansalaisuuden myös talletukset takavarikoitiin.

47.200 markan omaisuudella vastasi 50%:n korotusta 800 työläisperheen tuloveroissa - joka olisi pitänyt toteuttaa sotaa käyvän valtion rahoituksen turvaamiseksi. Vähän lisätuloja saatiin, kun kiinteistö myytiin huutokaupassa parhaiten tarjoavalle. Joulukussa 1941 Saksassa oli pienimuotoinen kiinteistö- ja pörssikupla, kun sodan Stalinia vastaan uskottiin päättyvän lyhyeen. Myöhemmin talon ostanut saksalainen kauppias menetti talonsa valtiolle, kun hänet pakotettiin ostamaan sotavelkakirjoja kiinteistön arvoa vastaavalla summalla. Tällä kertaa tosin kiinteistön arvona ei pidetty sen ostohintaa kuplan huipulla vaan sen hintaa sotaa edeltävänä aikana.

Muutama viikko Uhlmannien paon jälkeen huhtikuussa 1940 Saksa miehiti Luxemburgin. Lokakuussa 1941 heidät karkotettiin Lodzin ghettoon keski-Puolaan, ja marraskuussa 1942 Emil kuoli aliravitsemukseen. Henny oli kuollut saapumispäivänään 70 km päässä sijaitsevassa Chelmnon tuhoamisleirissä kuorma-autossa, joka toimi yhtenä ensimmäisenä liikuteltavana kaasukammiona.
Samoin kuin Henny katosi tuhkana tuuleen Chelmnon krematoriossa, paloivat Uhlmannin rahatkin vanhassa kotimaassaan jälkeäkään jättämättä. Sosialismin ydin näkyy tuossa kuvauksessa kaikkein raadollisimmassa muodossaan.

Yllättävintä itselleni tuossa Alyn tutkimuksessa on se, miten vahvasti natsi-Saksa oikeasti oli vasemmalle kallellaan. Hitlerin hallinto verotti 1943-45 noin 90% yritysten voitoista. Se käytännössä lopetti pörssin toiminnan, koska pelkäsi markkinoiden reaktiota. Käytännössä natsi-Saksassa oli käytössä Tobinin vero, jota myös nykyiset poliitikot kiivaasti ajavat. Samoin kuin nykyiset Vihreät puhuvat Windfall-verosta, myös natsit lanseerasivat oman Windfall-veronsa, jolla sodan aikana tapahtunut kiinteistöjen ja arvopapereiden hinnannousu verotettiin valtiolle.
Toinen mielenkiintoinen huomio natsien taloudenpidossa oli suoranainen haluttomuus keskustella saati hyväksyä valtiontalouden kestokyvystä. Södertäljen kaupungissa Tukholman eteläpuolella on mm. AstraZenecan ja Scanian kotipaikka. Kaupungin 66.000 asukkaasta puolet(!) on irakilaisia tai syyrialaisia. Poliisi on ilmoittanut, että neljässä kaupunginosassa se on menettänyt hallinnan muslimeille. Alla olevalla videolla kaupunginjohtaja siitä huolimatta toteaa (5:49 minuuttia), että häntä inhottaa puhua rahasta ja sen riittävyydestä, koska kyseessä on suuren luokan inhimillinen hätä. Onhan se, mutta kenellä?

3 kommenttia:

Kari kirjoitti...

30-luvun Saksassa toteutettiin sosialismin vihreää unelmaa, maatyöläisiä ihannoivaa Blut und Boden(veri ja maa) politiikkaa. Hitler inhosi teollisuuden mukanaan tuomaa kommunismia, unioneita ja juutalaisia.
Stalin taas kannatti urbaania teollisuutta ihannoivaa sosialismia, jossa maatyöläisiä tapettiin nälkään.



Södertälje oli ennen menestyvä suomalaisten teollisuuskaupunki. Nyt Södertälje on toisella lailla menestynyt ja jonka kohdalla kannattaa vain painaa kaasua.

" Dels att det länge verkade som om polisen tappat greppet om den grova organiserade brottsligheten i Södertälje. Södertälje har kanske varit värst drabbat i landet av kriminella gäng. De har påverkat hela samhället, affärslivet, kommunalpolitiker och vanligt folk. M

Vad är Södertäljenätverket?

– Södertäljenätverket kallades tidigare syrianska brödraskapet. De flesta som ingår i nätverket tillhör också denna etniska grupp, men det är viktigt att komma ihåg att deras offer oftast tillhör samma grupp. Nätverket har spridit skräck hos många assyrier och syrianer i Södertälje."

DN. 7.12.2014

Anonyymi kirjoitti...

Meille halutaan samaa tilannetta aktiivisesti niin, "vasemmalta että oikealta"!
Onko tässäkin tapauksessa meidän on pakko ottaa mallia Ruotsista? Meillähän tunnetusti otetaan käyttöön kaikki se, mikä Ruattissa epäonnistuu - ilman diskuteeraamista!

Becker kirjoitti...

Tuo Södertälje on tosiaan ollut syyrialaisten ja assyyrialaisten rikollisten hallinnassa jo vuosia.
Muutama kuukausi sitten poliisi teki sinne ison ratsian ja pidätti kymmeniä rikollisesta toiminnasta epäiltyjä. Mutta se on vain pintaraapaisu. Uudet maahanmuuttajat ihastelevat Ruotsia ensi alkuun, mutta ovat kotvan kuluttua hämärissä puuhissa. Eivät kaikki, mutta riittävän iso osa. Josseivät osaa elää Syyriassa rauhassa, niin kuinka helvetissä sitten Ruotsissa. Niinkuin haastatteluista ilmenee, niin ruotsalaisten PK-naivius on jotain ainutlaatuista. Eräs suomalainen taksikuski sanoi, ettei kukaan turvallisuudestaan huolehtiva kulje Södertäljessä kahdeksan jälkeen illalla.