sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kreationismin hintalappu

Suomalaisena lapsena ensikontaktini institutionalisoituun uskontoon tuli seurakunnan pyhäkoulusta. Seuraavaksi tutustuin luterilaiseen shariaan kun kuulin, että eräs koulukaverini ei saa tulla katsomaan telkkaria. Samalla opin uuden termin: lestadiolainen, joka myöhemmin sai myös etunimen Leevi.

Seuraava suurempi shokki tapahtui, kun pääsin turistimatkalle rautaesiripun taakse. Tiesin toki, että suomalaiset veivät Raamattuja Neuvostoliittoon, mutta en tajunnut, miksi kukaan ottaisi Jumalan takia riskin virua loppuelämänsä gulagilla. Vaikka kyse oli lähetystyöstä, siinä oli mukana myös aimo annos maallisia ulottuvuuksia hyväntekeväisyydestä jännityksen hakemiseen.

Kun myöhemmin näin televisiosta, miten Puola murskasi pappeja poliittisessa koneistossaan jäljettömiin, ymmärsin, miksi puolalaiset vihasivat sosialismiaan. Heillä ei ollut uskonnonvapautta. Merkillisin yksityiskohta olikin se, että musta sosialismi (natsismi) ei ollutkaan sen pahempi kuin punainen. Päinvastoin, Itä-Euroopassa nomenklatuura pakotti alamaisensa juhlimaan veristä vallankumousta.

Olin käynyt keskitysleirimuseossa, joka tatuoi aivoihini kuvia yksilönvapauksien menettämisen hinnasta. Olin kuitenkin vielä liian nuori ymmärtääkseni tuon hinnan koituvan vain tavallisen kansan maksettavaksi. En tajunnut, että sosialismissa oli myös voittajia: nomenklatuuran jäsenet ja suuri joukko hyödyllisiä idiootteja.

Aleksandr Solzenitsyn kuvaili osuvasti, että gulagilla valtaosa vangeista ei valittanut olosuhteista, joilla vastavallankumouksellisia kohdeltiin vaan sitä, että heitä kohdeltiin vastavallankumouksellisina. Hehän koittivat auttaa isänmaataan – miksi heidät oli tuomittu!

Näihin aikoihin tutustuin ensi kertaa juutalaisuuteen, ja samalla tietenkin myös islamiin. Jälkimmäisestä opin kerralla, että se muistuttaa suunnattomasti eurooppalaisia ideologisia sisaraatteitaan. Juutalaiset joutuivat maksamaan kovaa hintaa asumisestaan Israelissa, jota arabinaapurit parhaansa mukaan yrittivät tuhota samoin opein, joita Euroopassa oli kokeiltu. Vääräuskoisilla ei ole oikeutta harjoittaa uskontoaan.

On toki huomattava määrä ihmisiä, joille uskonnot edustavat kaikkea huonoa patriarkaalisuudesta suoranaiseen älylliseen tyhmyyteen. Omana elinaikanani nämä ihmiset jaksavat toistaa toistamasta päästyään, miten henkiolentoihin uskominen on todiste uskovaisen älyllisestä tasosta.

Laura Huhtasaari on ilmoittanut uskovansa Jumalan luoneen maailman, kuten Raamatussa kuvaillaan. Tämä hänen oma henkilökohtainen uskomuksensa on joutunut hyödyllisten idioottien vihan kohteeksi. Vaikka Suomessa siis periaatteessa on uskonnonvapaus olemassa, käytännössä uskovaiset saa leimata vajaaälyisiksi. Vain sekulaarin sosialismin uskontunnustus nauttii käytännössä täyttä uskonnonvapautta.

Nykyinen vihreä sosialismi on uskonnollinen ideologia, joka julistaa panteistista gaia-kulttia. Siinä on samanlaiset rituaalit kuin muissakin uskonnoissa, se on luonteeltaan muita alistava ja siinä on pakottavia dogmeja, joilla niskuroivia alamaisia ajetaan kuriin.

On vain kaukainen haave, että liberaalissa fascismissa ihmiset saisivat nauttia uskonnonvapaudesta. Maahan tulleiden muslimien myötä heidän edellytetään luopuvan islamiin elimellisesti nivoutuvasta sharia-laista. Käytännössä yhteiskunnan on siedettävä erilaisia näkemyksiä ja erilaisia arvomaailmoja, jos emme halua toistaa 1900-luvun eurooppalaisia totaalisia hallintomuotoja.

Ainoa keino sietää, on pitää siedettävien lukumäärä riittävän vähäisenä. Suomessa asuneet tataarit ja juutalaiset eivät aiheuttaneet omilla uskonnoillaan ristiriitoja, koska heidän toimintansa oli pienimuotoista. Toiminta oli pienimuotoista myös siksi, että elättääkseen itsensä, heidän tuli omaksua suomalaiset arvot ja tavat. Vuoden 2015 jälkeen nuo arvot on haastettu Euroopassa ja siinä sivussa myös Suomessa.

Kun katsoo, minkälaisen yhteiskunnan vihreä fascismi on 2000-luvulla Suomeen luonut, en lainkaan ihmettele, että muslimit avoimesti kapinoivat sitä vastaan kuten katoliset papit aikoinaan Puolassa. Tulevaisuus näyttää, uhraammeko omat yksilönvapautemme, mukaan lukien uskonnonvapauden, vai tulppaammeko islamilaisen muuttoliikkeen.

Miksi näin kävi? Pääsyy on se, että Suomen perustuslaki ei keskity kansalaisten vapauksiin vaan heidän velvollisuuksiinsa palvella valtiota. Eliitti mielellään harhauttaa väittämällä, että vapaus tulee ansaita (Arbeit macht Frei), ja tuo ansainta tapahtuu olemalla vastuullinen (hiljaa). Vastuu on kuitenkin sillä, kuka käyttää valtaa.

Tavallisella ihmisellä on vapaus kasvattaa lapsensa, ja hän saa tuota vapautta käyttää sitoutuessaan täyttämään yhteisön hänelle asettamat velvollisuudet. Velvollisuudet ovat luonteeltaan ohjaavia ja ne nojaavat paikallisiin arvoihin (Suomessa perinteiset talonpoikaisarvot ovat rehellisyys, ahkeruus ja vaatimattomuus). Jos kasvattaja poikkeaa velvollisuuksistaan, hän saattaa menettää pahimmillaan vapautensa kasvattaa lapsiaan, jotka yhteisön muun jäsenet ottavat turviinsa.

Poliitikolla puolestaan on valtaa, joka ilmenee parhaiten käsitteessä väkivalta. Ei ole väkivapautta tai -velvollisuuksia – on vain väkivaltaa, jota käytetään poliisin ja vankeinhoidon kautta vapaudenriistoon. Valta tuo mukanaan vastuun, johon Olaus Petri viittaa Tuomarinohjeissaan: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan.”


Suomalainen poliittinen rälssi on luopunut tuosta säännöstä, ja sen sijaan se yrittää sälyttää vastuun niille, joilla ei ole valtaa ja ottaa pois vapauden niiltä, jotka täyttävät velvollisuutensa. Huhtasaari uskoo, että yksilöillä on olemassa ns. luonnonoikeudet (God given rights), joita kukaan ei voi riistää pois. Huhtasaari näyttää niin korkeaa moraalista esikuvaa, että kreationismille on mahdotonta asettaa mitään hintalappua kenenkään maksettavaksi, koska se kuuluu uskonnonvapauden piiriin.

lauantai 5. elokuuta 2017

Suomen presidentinvaali 2018

Laura Huhtasaari valittaneen Perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi. Kilpailevat ehdokkaat ovat istuva presidentti Sauli Niinistö, ilmeisesti Maarit Feldt-Ranta (SDP), viime vaaleissa Niinistölle murskaluvuin hävinnyt Pekka Haavisto (Vihr), entinen vallankumoustaistelija Nils Torvalds (RKP), entinen pääkanisteri Matti Vanhanen (Kesk) sekä Merja Kyllönen (Vas). Huhtasaari on ainoa, joka tarjoaa vaihtoehdon nykyisen politiikan jatkumiselle.

Nykyisellä politiikalla tarkoitan kansanvallan halveksuntaa, yksilönvapauksien rajoituksia, islamilaisen muuttoliikkeen tukemista, panteistisen gaia-jumalan palvomista ja internationalistisen sosialismin suosimista. Listaa voisi syventää loputtomalla määrällä suomalaisille epäedullisten asioiden luettelolla, jonka väliotsikkoina toimivat edellä mainitut pääluokat.

Huhtasaaren ehdoton etu on hänen tahrattomuutensa, joka vaikuttaa juontavan hänen pyrkimyksistään elää perinteisten suomalaisten talonpoikaisten arvojen mukaisesti: vaatimattomasti, ahkerasti ja rehellisesti. Muistaakseni Matti Mäkelä Sää-kirjassaan kertoo, kuinka elinympäristömme muokkaa sekä geenejämme että kulttuuriamme. Hän kutsuu kirjassaan keski-eurooppalaisia jokilaaksojen asukkaiksi erotuksena vuoristojen, arojen ja aavikoiden täyttämistä muista maanosista.

Jokilaaksoissa asuvilla on ollut mahdollista keskittyä rakentamaan kulttuuria, joka tarkoittaa ”hengen viljelyä” eli sivistystä paremmin kuin ilmastoltaan huomattavasti karumpien alueiden asukkailla. Jokilaaksoissa on viljelty maata ja kesytetty eläimiä ravinnoksi ja työjuhdiksi. Tuhansien vuosien aikana jokilaakson asukkaat osasivat jalostaa itselleen raudasta aseita ja lähtivät tutkimaan ennakkoluulottomasti itselleen ennestään tuntemattomia alueita löytöretkeilijöinä ja kauppiaina.

Huhtasaaren kristilliset arvot ovat tuon noin vajaan viiden tuhannen vuoden kulttuurisen kehityksen huipentuma. Jos Huhtasaari olisi syntynyt Marokkoon, hän julistaisi islamin ylivaltaa. On siis tavallaan sattumaa, että hän ei muodosta uhkaa kenellekään ympärillään. Pohjois-afrikkalaisena hänet olisi kasvatettu tukemaan islamista tuttuja ominaisuuksia: heikkoa impulssikontrollia, sivistymättömyyttä ja eri ihmisryhmien erilaista kohtelua. Sinänsä marokkolaisena hänen arvomaailmallaan ei kauheasti olisi edes merkitystä, koska hän ei koskaan olisi noussut nykyiseen vaikutusvaltaiseen asemaansa.

Sauli Niinistön katkaistua pitkän sosialististen presidenttiemme ketjun, hänellä on vankka peruskannatus. Mikäli hän ei olisi hätiköinyt pääkanisteri Juha Sipilän, ulkokanisteri Timo Soinin ja mikä-lie-kanisteri Petteri Orpon suorittaman mahdollisesti perustuslain vastaisen vallankaappauksen alla myötäillen median luomaa mielikuvaa Jussi Halla-ahosta, Huhtasaarta tuskin olisi nimetty edes ehdokkaaksi. Niinistö olisi luultavasti valittu heti vaalien ensimmäisellä kierroksella jatkokaudelleen. Nyt hän kerännee 45%:n ääniosuuden.

Euroopan kansallismieliset puolueet ovat lukuisissa vaaleissa osoittaneet, että nykyisen monikulttuurisen asteen vallitessa ne saavuttavat noin 20%:n kannatuksen. Moni äänestäjä karttaa Halla-ahoa median onnistuneen agitoinnin tuloksena, mutta tuskin kukaan Halla-ahoa äänestämään kykenevä karttaa Huhtasaarta. Huhtasaari tuskin saa suurta joukkoa nukkuvista äänestäjistä liikkeelle, koska hänen potentiaaliset kannattajansa – itseni tavoin – ovat jo luopuneet kuvittelemasta, että äänestämällä EU:ssa voi mihinkään vaikuttaa. Äänestyslippu on kuin postikortti, jota poliittisen rälssin raimovistbackat eivät edes vaivaudu noutamaan.

Pekka Haavisto, jota Mikko Paunio on blogissaan höykyttänyt (https://beta.oikeamedia.com/o1-29817), on kuin Vihreän valheen ruumiillistuma. Jos Huhtasaarta pilkataan hänen uskonnollisuutensa takia, Haaviston pankkitili on karttunut ilmastonmuutos-aneita kauppaamalla. Hänen puolisonsa hakumatka kehitysmaan baarista tuo mieleen Saku-sammakon kosiomatkassa mainitun Heikki Hepokatin. Ainoa syy, joka estää Vihreitä naisia pilkkaamasta Niinistön ja puolisonsa Jenni Haukion ikäeroa, on Haaviston ja Antonio Floresin ikäero. Haaviston äänestäminen on epätoivon merkki, kuin hakkaisi kuollutta hevosta pystyyn, mutta Vihreillä on viime vaaleissa ollut kyky herätellä kuolleiksi luultuja äänestäjiään nukkuvien puolueesta, joten Haavisto saanee 15% ääniosuuden.

Matti Vanhanen on kuin absolutisti Urho Kekkonen. Tosin Vanhanen sai selvin päinkin aikaiseksi samanlaista  kohellusta naisrintamalla kuin Urkki vallan hybriksessään. Kaikkein vanhimmat kepulaiset puolisoineen ovat perineet Lepikon torpan mullasta äänestysohjeensa, joita he noudattavat ennen kuin löytävät itsensä samojen multien alta – siis vielä parit vaalikaudet. Sen jälkeen kanki-Kaikkonen sammuttaa valot sulkiessaan torpan oven lopullisesti. Hänen ääniosuutensa on siis 10%:n luokkaa.

Maarit Feldt-Ranta joutunee tyytymään suhmuroinnin naisten sarjan Suomen mestarin – Päivi Lipposen – puolison äänisaaliseen, joka tuo entisen mahtipuolueen ehdokkaalle sinänsä ällistyttävän 7%:n saaliin. Ällistyttävän sinänsä, että kukaan ei tiedä, hyvässä ja pahassa, Feldt-Rannasta ja hänen mielipiteistään tai saavutuksistaan yhtään mitään. Eikä ole edes kiinnostunut. Hän on kuin Somali-liitto olisi laittanut pakollisen kaapuakan kiintiöehdokkaaksi. Eikä hänen äänestäjänsä edes kavahtaisi, vaikka Feldt-Ranta kävisi kampanjansa burkhaan pukeutuneena.

Sitten lopuksi muttei saavutuksiltaan suinkaan pienimpänä on toistaiseksi vielä kruunaamaton Keminmaan kuningas Paavo Väyrynen. On tragikoomista, että Paavo (saanee sinutella?) on ainoa ehdokas, joka on ollut alusta asti oikeassa suhtautumisessaan Euroopan Unioniin. Jos eläisimme kaksipuoluejärjestelmässä, Paavo olisi kahvia juovien suomalaisten teeliikkeen korvike-Trump. Paavo lupaisi rakentaa raja-aidan Torniojoelle – ja ruotsalaiset maksaisivat sen. Paavo lupaisi valjastaa Kemijoen ja korvata venäläisen ydinsähkön kotimaisilla reaktoreilla – ja kaivaisi rahat siihen Suomen Pankin kirstusta. Sen jälkeen, kun olisi Paavo Nurmen tavoin juossut markan valuutaksi valuuttojen joukkoon. Koska kiittämättömyys on maailman palkka, Paavon äänisaalis julkaistaan vasta kun Kainuun korpien viimeisetkin liput on saatu laskettua: 3% vastaa noin 100.000 äänestäjää.

Toisella kierroksella Niinistö saa lähes pohjois-korealaisen kannatusprosentin, mutta huomionarvoista on, että toisella kierroksella äänestäjiä on useita satoja tuhansia vähemmän kuin ensimmäisellä (2012 äänestäneiden määrä laski vain 180.000 hengellä) Nämä ovat uuden aikakauden ensimmäiset vaalit: loukkaantujien ja mielensäpahoittajien uuteen poliittiseen kulttuuriin nimittäin kuuluu vähäinen suvaitsevaisuus. Tähän asti suvaitsemattomuutta on pääasiassa lietsottu mediassa ja itsenäisyyspäivän soihtukulkuetta vastustavien punaisten fascistien joukossa, mutta demokratiaan – siis äänestämiseen – on luotettu. Näistä vaaleista eteenpäin hävinnyt puoli – siis vasemmisto – luopuu perinteistään ja lopettaa uskonsa demokraattiseen sosialismiin.
Kun mensevikkien protestiin yhdistetään velkakuplan puhkeaminen ja haittamaahanmuuttajien kasvava tuhovoima, en pidä mahdottomana, etteikö Helsingissäkin ensi vuonna nähdä pahoja mellakoita, kuten Vicky Rostin laulussa: Moni siitä yöstä vaikenee, moni verityöstä vaikenee - kauhuissaan.




keskiviikko 3. toukokuuta 2017

10 työttömälle tarjolla kovapalkkaista työtä



Aviisin mukaan hallitus aikoo pakottaa työttömät postittamaan työhakemuksia urakalla. Ja koska johtamisen kultainen sääntö on, että sitä saadaan mitä mitataan, voinee ennustaa että kohta kusti polkee siihen malliin yritysten henkilöosastolle uusia hakijoita, että yritykset vähentävät ilmoitteluaan. Se taas johtaa jäljelle jääneiden ilmoittajien henkilöstöosastolle yhä suurempaa tulvaa, kunnes ilmoittelu työhallinnon sivuilla loppuu. Olen itse todistanut kevään kuluessa noin kymmenen henkilön rekrytointeja, joista yhtäkään ei ilmoitettu työvoimahallinnon sivuilla - eikä millään muillakaan sivuilla.

Koska Suomessa on yhä jonkinlainen elinkeinovapaus, esitän uuden bisnesidean, jonka saa vapaasti ottaa käyttöön.

Perusta firma, joka hakee kaikkien alojen ammattilaisia nollatuntisopimuksella ja bonuspalkalla. Yhtiön palvelee työttömiä työnhakijoita tarjoten rekrytointipalveluita. Jokainen työtön voi ryhtyä yrityksen asiakkaaksi kiinteällä 50 euron kuukausimaksulla. Sitä vastaan asiakas saa lähettää kuukaudessa viisi työpaikkahakemusta, jotta työtön täyttää työvoimatoimiston minimivaatimuksen hakumääristä ilman työttömyyspäivärahan karenssin uhkaa.

Yritys laittaa hakuun kaikkia mahdollisia toimenkuvia apupojasta toimitusjohtajaan ja tarjoaa työsuhteen jokaiselle, joka kykenee tienaamaan enemmän kuin saamansa työttömyysrahan verran myymällä omaa osaamistaan markkinoilla. Tällaista ihmistä normaalisti kutsutaan yrittäjäksi, joten jokainen mikroyrittäjä voi työllistää itsensä samalla tavalla kuin nyt esimerkiksi Ukko.fi tai Eezy.fi -palveluiden kautta. Toisin kuin niissä, tämä yritys velvoittaa pitämään lakisääteiset lomat, joten yrittäjällä ei ole pelkoa joutua yrittäjäksi vaan hän säilyttää työntekijän statuksen työvoimaviranomaisten silmissä.

Työtön siivooja lähettää siis hakemuksen yhtiöön, joka hakee myyjää nollatuntisopimuksella ja tulospalkalla. Yhtiö toteaa, että hakijalla ei ole edellytyksiä elättää itseään yrityksen edellyttämillä ehdoilla, se ei palkkaa kyseistä hakijaa. Seuraavaksi siivooja hakee avoinna olevaa traktorikuskin paikkaa vain saadakseen taas kieltävän vastauksen ja niin edelleen. Ne hakijat, jotka oikeasti kykenevät täyttämään avoinna olevan työpaikan, pääsevät puolestaan yhtiöön töihin. Yhtiö kuitenkin edellyttää, että työntekijä viettää heinäkuun lomalla, eikä maksa siltä ajalta palkkaa. Työntekijä voi kuitenkin sopia asiakkaiden kanssa, että heinäkuussa tehty työ laskutetaan elokuussa, joten työntekijä pääsee pois pakkoyrittäjän statuksesta työntekijäksi.

Työeläkevakuutuksen ja Yrittäjän eläkevakuutuksen ero on työntekijän etu verrattuna Ukko.fi tai Eezy.fi -palveluihin verrattuna. Työtön - mutta itsensä työllistämään kykenemätön - puolestaan saa 50 eurolla kuussa itselleen mahdollisuuden hakea töitä saaden joka kerta kohteliaan mutta kielteisen päätöksen työhaastattelusta. Työtön kutsutaan kerran kuukaudessa tunniksi kuulemaan, että kaikki hänen viisi hakemustaan on hylätty. 50 eurolla maksetaan haastattelijan tunnin palkka sivu- ja muine kuluineen.

Yritys tuo aidosti lisäarvoa markkinoille, jotka valtiovalta suuressa viisaudessaan loi lopettamalla mikroyrittämisen statuksen Ukko.fi ja Eeze.fi -palveluiden kautta ja pakottaen itsensä työllistämään kykenemättömät laatimaan turhia työhakemuksia. Yhtiö luo nettisivut, jotka työtön työnhakija voi avata maksettuaan 50 euroa. Hakemus on valmiiksi täytetty joten pelkkä "Lähetä" -painikkeen näppäys riittää ja työtön saa kutsun hakemukseen valitsemalleen ajankohdalle kerran kuussa. Hakija saa samalla sähköpostiinsa kuittauksen haetusta työpaikasta todistukseksi aktiivisuudestaan.

Voidaan hyvin olettaa, että 10.000 hakijaa rekisteröityy palveluun etsiessään itselleen sopivaa työpaikkaa, joten kuukausilaskutus on 500.000 euroa. Jotta 10.000 hakijaa voidaan haastatella, tarvitaan 100 haastattelijaa olettan, että kukin haastattelija haastattelee 100 henkilöä kuussa ja haastattelijan palkka kuluineen on luokkaa 3.000 euroa kuussa. Haastattelut tehdään Skypellä hakijan valitsemana ajankohtana, joten jokainen haastattelija voi tehdä töitä kotoaan käsin. Koska jokainen haastattelija toimii nollatuntisopimuksella ja tulospalkalla, heidän palkkaamisensa on riskitöntä. Sairaslomia ja muita korvauksia on turha hakea yhtiöltä, jonka ainoa tehtävä on tarjota työkalut niille, jotka kykenevät työllistämään itsensä työhaastattelijoina.

Kerrataan: itsensä työllistämään kykenevä saa nollatuntisopimuksen täydellä tulospalkalla ja pääsee pois Yrittäjän eläkemaksusta Työeläkemaksun piiriin säästäen rahaa. Itsensä työllistämään kykenemätön puolestaan saa 50 eurolla kuussa täytettyä työvoimaviranomaisten vaatimat hakemukset ja saa todellisen hylätyn hakemuksen. Yhtiö tuottaa loputtoman määrän erilaisia avoimia työpaikkoja, joita jokainen työtön voi vapaasti hakea.

Mitä tarvitaan? Kymmenen työtöntä, joilla jokaisella on vähintään 5.000 euroa panostaa itsensä työllistämiseen. Koska jokainen omistaa 10% yrityksestä, heitä pidetään sivutoimisina yrittäjinä, jotka saavat tehdä töitä menettämättä ansiosidonnaistaan, kunhan eivät nosta palkkaa yhtiöstä. Toiminnan käynnistämiseen menee noin vuoden päivät ja 50.000 euroa riittää aloituskuluihin ja markkinointiin alkuvaiheessa. Minuun voi olla yhteydessä sähköpostilla, jos kiinnostaa. Päästäkseen mukaan pitää osoittaa olevansa nuiva oikeistolainen, joten laita sähköpostiin liitteeksi CV ja lyhyt hakemus, jossa arvioit kriittisesti esittämääni liikeideaa.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Tukisukat - kaupallinen mainos



Arvon lukijani,

nyt teillä on oiva mahdollisuus todistaa terveysaiheisen blogini kaupallista läpimurtoa. Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi lukijamääräni ovat olleet laskussa, mutta luultavasti juuri laskevien lukijamäärien onnistun pysäyttämään arvioimalla tukisukkia. Ostakaa tai älkää, minua ei kiinnosta, mutta annan arvostusta yhtiölle, joka koittaa poimia Googlelta mainosmarkkoja kotimaisiin taskuihin.

Eli sukkia kokeilematta, tuotetta tuntematta ja taloudellisesti riippumatta: kannatan.