tiistai 30. tammikuuta 2018

Tanskalaisministeri: islam vei sananvapauden

Tanskassa pääministeri Rasmussen on nimittänyt vuodesta 2015 ministerinä toimineen Inger Støjbergin suunnittelemaan Tanskan maahanmuuton uudet linjaukset. Rouvan tabletin taustanäyttö puhukoon puolestaan.



Støjberg äskettäin arvosteli elokuvaa The Book of Mormon, jossa pilkataan mormonien uskomuksia, todeten että elokuvan tekijät eivät olisi uskaltaneet arvostella islamia samalla tavalla. Støjbergin mukaan ne, jotka kutsuvat itseään "rauhan uskonnon" edustajiksi hyväksyvät väkivallan ja terrorin. Hänen mukaansa länsimainen sananvapaus on jo menetetty islamille. Surkeinta on, että emme edes myönnä sitä.

Tanskalaisen Nicolai Sennelsin perustama 10News on arvostellut Ruotsia vuosikausia, ja kritiikki vain yltyy menon pahentuessa. 10News kirjoittaa viitaten liberaalipiireissä arvostetun The Timesin uutiseen:
Ruotsi on maailman turvallisimpien, rikkaimpien ja vähiten korruptoituneiden valtioiden joukossa nauttien talouskasvusta ja helposta työllistymisestä. Nyt se on kohdannut ennalta-arvaamattoman rikosaallon jengisotineen, kotitekoisine pommeineen ja seksuaalirikoksineen.

10 miljoonan asukkaan maassa vuonna 2017 ampuma-asetta käytettiin 320 kertaa ja pommeja räjäytettiin kymmenittäin. Ainakin 110 ihmistä tapettiin ja 7.226 raiskattiin - 10% kasvu edellisestä vuodesta. 36% nuorista naisista pelkää liikkua iltaisin ulkona.

Viranomaiset myöntävät, että raiskauksia ei enää ehditä tutkia, koska jengirikollisuus vie poliisin voimavarat. "Joudumme valitsemaan ruton ja koleran välillä", poliisi myöntää.

Rikollisuus rajoittuu lähinnä ns. "sosiaalisesti syrjäytyneille alueille", millä tarkoitetaan Rosengårdin kaltaisia pääasiassa (muslimi)maahanmuuttajien asuttamia lähiöitä. Ne eivät ole perinteisessä mielessä ghettoja. Ne eivät ole perinteisessä mielessä ghettoja, koska niiden infrastruktuuri ja julkiset palvelut ovat parempia kuin esimerkiksi Lontoon keskustassa - niitä riivaavat korkea rikollisuus ja työttömyys.

Malmössä, jossa joka viides kaupungin 340.000 asukkaasta on alaikäinen, jopa 14-vuotiaat kulkevat Kalashnikovit käsissään ja luotiliivit päällään kaduilla. Jengien keski-ikä on 22 vuotta ja ne koostuvat maahanmuuttajien lapsista. Rosengårdin vanha poliisiasema suljettiin, kun siihen ammutiin sarjatuliaseella ohiajavasta autosta.

Kuvassa poliisia paikataan turvapaikanhakijan puukotettua häntä kaulaan.

Edellisen bloggaukseni kommenttiosiossa keskusteltiin, että demokratian tehtävä ei ole estää poliitikkoja tekemästä virheitä. Arkijärjellä yhden diktaattorin luulisi syyllistyvän kokonaista parlamenttia helpommin huonoihin päätöksiin, mutta niin ei ole. Demokratian tehtävä on sitoa huonoihin päätöksiin mukaan niin paljon ihmisiä, että heitä ei voi kaikkia laittaa giljotiiniin. Demokratia turvaa puolueiden valtaapitävien aseman, ja demokratian ainoa tehtävä on estää verenvuodatus vallanvaihdoksissa. Ihmiskunnan historia nimittäin opetti, että jos kuningas tietää kuolevansa luopuessaan vallasta, hän roikkuu siinä kaikkensa tehden. Valitettavasti demokratia ei tuota inhimillistä ominaisuutta muuta, ja niinpä joukkohysteria tarttuessa koko poliittinen eliitti ennemmin hukuttaa kansansa vereen kuin turvapaikanhakijat Välimereen.

7 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Mitä enemmän kelaan tuota postauksesi viimeistä kappaletta sekä niitä aikaisempia ajatustenvaihtoja niin sen enemmän tuossa on järkeä ja se selittää nykytilanteen hyvin. Vallassa on kyllä diktaattori mutta ei yksi henkilö vaan kokonainen uusrälssi joka valitsee itselleen sopivat perilliset. Se ei enää aja tiettyjen kansalaisryhmien asiaa, vaan niitten ryhmien nimissä oman valta-asemansa säilyttämistä. Siksi se puolustaa nykyistä – ja itse aikaansaamaansa – järjetöntä menoa sillä diktaattorihan ei tee virheitä. Ei silloinkaan, vaikka diktaattorin nimi lausutaan monikossa. Ja koska sen valta ja sitä kautta vastuu jakaantuu yhden sijasta hyvin monelle, sitä ei pysty kaatamaan muuten kuin kaatamalla koko nykyisen poliittisen järjestelmän.

Kumitonttu kirjoitti...

Hei Ykä - Nalle Wahlroos kutsuu demokratiaa enemmistön tyranniaksi. Se kuvaa hienosti demokratian ja perustuslaillisen valtiojärjestyksen eroa. Perustuslaillisessa valtiossa enemmistö ei voi muuttaa perustuslakia, mikä on hyvä asia, jos perustuslaki varmistaa että enemmistö ei saa ryöstää vähemmistöä.

Kun veronmaksajia (netto tai ei) on vähemmän (Suomessa 2,3 miljoonaa) kuin äänioikeutettuja (Suomessa 4,5 miljoonaa), jokaisen pitäisi ymmärtää että enemmistön tyrannia johtaa vähemmistön riistoon. Suomalaisen vanhamedian kielenkäytössä tällä viitataan 30-luvun Saksaan, mutta tässä nykyisessä tapauksessa se on "edistyksellisyyttä". Kuten kutsuivat aikalaiset fascismia silloinkin.

Kari kirjoitti...

Nykyisessä demokraattisessa feodaalilaitoksessa netto-veronmaksaja vastaa feodaalilaitoksen maaorjaa.

Valtakolmion huipulla puolue-eliitti vastaa lääninherraa.
Virkamiehet ja määrällään/äänillään asemansa ostaneet työttömät ja sosiaalietuuksien nauttijat vastaavat vasalleja, jotka läänittävät veronmaksajia.

Kreikkalaiset aikoinaan kutsuivat demokratiaa rahvaan tyranniaksi. Nallen kaltaiset pankkimiehet ovat osa nykyistä puoluedemokraattista tyranniaa.

Kari kirjoitti...

KT: " demokratian ainoa tehtävä on estää verenvuodatus vallanvaihdoksissa".

Onkohan noin? Jos veri ei vuoda, niin onko valtakaan vaihtunut?

Puoluedemokratia ei ole demokratiaa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Democracy

Vasarahammer kirjoitti...

Euroopan Unioni on korruptoinut etenkin pienten kansallisvaltioiden demokraattisen järjestelmän tarjoamalla uramahdollisuuksia, joihin kansallisvaltiossa ei olisi mahdollisuuksia. Siksi ns. konsensuspuolueet ovat kaikki osa Euroopan Unionin hallintojärjestelmää eivätkä enää tilivelvollisia äänestäjilleen.

QroquiusKad kirjoitti...

Eihän se demokratia tietenkään ole hyvä järjestelmä, koska se sallii politiikkaan osallistumisen sellaisillekin, joilla ei ole siihen riittäviä kognitiivisia valmiuksia.

Mutta mikä on vaihtoehto? Kaikki ne ovat joko harvain- tai yksinvaltaisia. Herrat ovat herroja ja me mieluusti lukeudumme heihin - paitsi, etten minä ainakaan lukeudu. Siksi minusta ei ole oikein mukava ajatella järjestelmää, joka voi sanella minua koskevia päätöksiä kysymättä minulta koskaan yhtään mitään.

Mainio blogisti Jaska Brown hahmotteli jokin aika sitten bloggauksessaan "Mies ja ääni" järjestelmän, jossa kansalainen voisi meritokraattisesti ansaita kaikkiaan 12 ääntä; jokaiselle kansalaiselle kuuluisi kaikista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään huolimatta joka tapauksessa kaksi.

Jaskan systeemin ainoaksi puutteeksi koin sen, ettei ääniä saanut hajottaa. Sehän on ainoa todellinen peruste useammalle äänelle:
ajatelkaamme, että Suomen kansalaisella olisi vaikkapa vain kolme ääntä, jotka voi keskittää tai hajauttaa; kaikki lasketaan.

Menneissä presidentinvaaleissa muutosta haluavat olisivat keskittäneet äänensä Lauralle. Nykymenon jatkumista haluavat olisivat keskittäneet ne Saulille. Merkittäviksi olisivat muodostuneet ne äänestäjät, jotka joko raviveikkaavat parhaiten menestyväksi arvioimaansa (Sauli) tai äänestävät sitä jota on aina äänestetty (KepuDemariSekoomuksen ehdokas, kuka hyvänsä onkin):

annettuaan yhden äänen joko Saulille raviveikkaukseen tai Tuula-Merjalle tradition pakottamina, heillä olisi silti vielä kaksi ääntä annettavaksi sille, jota oikeasti haluavat äänestää.
Kukaan ei tietäisi, kuka sai kenenkäkin äänet. Mutta kaikki lasketaan.

Jos meillä olisi ollut tällainen järjestelmä, mikä olisi mahtanut ollakaan lopullinen pressanvaalitulos? Jotain aivan muuta kuin gallupit ennustivat?

Kumitonttu kirjoitti...

Olen kirjoittanut Perustuslaillinen tasavalta, jossa kerron mikä olisi oman arvioni mukaan parempi järjestelmä yhteiskunnallisten asioiden ratkaisemiseksi. Itse en pidä suoraa kansanäänestyksiin perustuvaa valtiomuotona mielekkäänä, koska - yllätys yllätys - kansahan voidaan tarvittaessa vaikka vaihtaa, kuten nyt todistamme.

Perustuslaillinen tasavalta varmistaa, että kansalaisilla on oikeuksia, joita kukaan ei voi ottaa pois. Tämän asian ymmärtäminen ja erityisestisen hyväksyminen on kunnon sossupossulle aivan ylivoimainen tehtävä. Mietippä nyt esimerkiksi sitä raivoa, joka Suomessa kohdistuu Yhdysvaltain perustuslain lisäyksistä tunnetuimpaan eli aseenkanto-oikeuteen.

Asia ei kuulu suomalaisille pätkän vertaa, mutta sitä käytetään aina perusteena kun joku bolsevikki-idiootti päättää rajoittaa kansalaisten mahdollisuuksia itsepuolustukseensa.